Koiraskirjosieppojen fenotyypin vaihtelun yhteys pesimähabitaattiin

Abstract

Pesimähabitaatin valinta ja pesinnän ajoitus ovat keskeisiä tekijöitä lintujen lisääntymismenestyksessä. Erityisesti muuttolinnuilla nämä valinnat ovat haastavia, sillä niiden on sovitettava kevätmuutto, reviirin valinta ja pesinnän aloitus yhteen muuttuvien ympäristöolosuhteiden kanssa. Pesimähabitaatin ominaisuudet, kuten ravinnon saatavuus, voivat vaikuttaa lintujen selviytymiseen ja lisääntymismenestykseen, sekä myös koiraan habitaattivalintaan. Kirjosieppokoiraiden (Ficedula hypoleuca) selkäpuolen melaniiniväritys vaihtelee yksilöiden välillä. Aikaisemmat pesimäalueille saapuvat koiraat ovat usein iältään vanhempia, jonka takia myös tummempia. Nämä koiraat ovat usein kilpailukykyisempiä kuin nuoremmat vaaleammat yksilöt, mikä voi vaikuttaa koiraiden sijoittumiseen eri pesimähabitaatteihin. Koiraan värityksen yhteys pesimähabitaattiin ja naaraiden muninnan ajoittumiseen sekä mikroilmaston merkitys näille on ollut puutteellista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) eroavatko eriväristen ja eri-ikäisten kirjosieppokoiraiden pesimähabitaatit toisistaan, 2) vaikuttavatko pesimähabitaatti, koiraan väritys ja ikä naaraiden muninnan ajankohtaan, sekä 3) onko eri habitaattien välillä eroja mikroilmastossa ja selittääkö mikroilmasto koiraiden väritysjakaumaa habitaattien välillä. Tutkimuksessa käytettiin Ruissalossa kerättyä 13 vuoden aineistoa, joka sisälsi koiraan värityksen ja iän, ja pesintöjen muninnan aloituspäivän, sekä vuonna 2023 kerättyä pesimähabitaattimuuttuja-aineistoa. Mikroilmastoa tutkittiin vuonna 2023 asennettujen loggereiden avulla. Aineisto analysoitiin lineaarisilla sekamalleilla ja lineaarisilla malleilla, ja tulokset testattiin ANOVA III -testillä. Tulokset osoittivat, että pesimähabitaatti ja koiraan ikä yhdessä selittivät merkitsevästi koiraiden värityksen vaihtelua. Vanhat koiraat olivat kuivissa kangasmetsissä keskimäärin tummempia ja puutarhoissa vaaleampia, kun taas nuoret koiraat olivat lehtometsissä tummempia ja kuivissa kangasmetsissä vaaleampia. Lisäksi vanhat koiraat olivat kaikissa habitaateissa keskimäärin tummempia kuin nuoret. Nuorten tummien koiraiden kanssa pariutuneiden naaraiden muninta ajoittui aikaisemmaksi kuin vaaleiden koiraiden kanssa pariutuneiden. Muninta oli myös kuivissa kangasmetsissä ja lehtometsissä aikaisempi verrattuna puutarhoihin. Mikroilmastossa ei havaittu eroja habitaattien välillä, ja mikroilmaston lämpötila ei selittänyt koiraiden väritysjakaumaa. Koiraskirjosieppojen fenotyyppiset ominaisuudet ja ikä ovat siis yhteydessä pesimähabitaatin valintaan sekä pesinnän ajoittumiseen. Erityisesti vanhojen ja tummempien koiraiden sijoittumiseen tiettyihin habitaatteihin saattaa vaikuttaa niiden kilpailukyky ja kokemus, joka mahdollistaa suotuisampien pesimähabitaattien valtaamisen. Nuorten koiraiden kohdalla tummempi väritys oli yhteydessä varhaisempaan munintaan, mikä viittaa siihen, että väritys saattaa heijastaa yksilön laatua tai kilpailukykyä myös silloin, kun kokemus on vähäisempää. Habitaattien väliset erot muninnan ajoittumisessa osoittavat, että ympäristötekijät saattavat vaikuttaa pesinnän ajankohtaan yksilöominaisuuksien ohella. Sen sijaan mikroilmaston lämpötila ei eronnut habitaattien välillä eikä selittänyt koiraiden väritysjakaumaa, mikä saattaa viitata siihen, että muut tekijät, kuten ravinnon saatavuus, kilpailu tai häiriötekijät, voivat olla keskeisempiä tekijöitä habitaattivalinnassa.