Yrityksen menettelyvaihtoehdot siirtohinnoitteluoikaisutilanteessa

Abstract

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan keskenään etuyhteyssuhteessa olevien osapuolten välisten liiketoimien hinnoittelua. Se edustaa yhtä maailmanlaajuisesti merkittävimmistä verotuksen osa-alueista, sillä OECD:n esittämän arvion mukaan lähes 70 % maailmankaupasta on kansainvälisten yritysryhmien sisällä tapahtuvaa kaupankäyntiä. Keskeisimpänä käsitteenä siirtohinnoitteluympäristössä voidaan pitää kansainvälisesti noudatettua markkinaehtoperiaatetta, joka Suomessa on ilmaistu VML 31 §:ssä. Verotuksessa edellytetään konserniyhtiöiden sekä niiden osien noudattavan sisäisissä liiketoimissaan vastaavanlaisia ehtoja, kuin toisistaan riippumattomat osapuolet noudattaisivat samankaltaisessa tilanteessa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on käsitellä siirtohinnoitteluoikaisua Suomessa verovelvollisen yrityksen näkökulmasta. Erityisesti tutkielmassa syvennytään niihin yrityksen käytettävissä oleviin muutoksenhakuprosesseihin, joita verovelvollinen voi hyödyntää sellaisissa tilanteissa, joissa sen siirtohinnoittelua oikaistaan verottajan toimesta. Kyseinen keinovalikko koostuu oikaisuvaatimuksesta, vastaoikaisusta sekä keskinäisestä sopimusmenettelystä. Tutkimuksen loppupuolella tuodaan lisäksi kattavasti esille mahdollisia tapoja välttää siirtohinnoitteluoikaisu ennakolta, painotuksen ollessa kahden tai useamman valtion välillä solmittavan APA-ennakkosopimuksen tarkastelussa. Tutkielman kannalta keskeisin lähdeaineisto koostuu OECD:n ohjemateriaalin, kotimaisen lainsäädännön ja lainvalmisteluaineiston sekä kansainvälisen oikeuskirjallisuuden ohella haastattelumateriaalista, joka kerättiin syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana.

Tutkimusote on pääasiallisesti oikeusdogmaattinen, mutta tutkielman johtopäätöksissä ilmenee yhtymäkohtia myös oikeuspoliittiseen analyysiin. Tutkielman perusteella voidaan siirtohinnoitteluoikaisun sekä siihen kytkeytyvien prosessien todeta olevan haastavia menettelyjä niin verohallintojen suorittamien ensioikaisujen kuin verovelvollisen käytössä olevien muutoksenhakukeinojen tai ennakkoratkaisuhakemuskäytäntöjen osalta. Vaikka prosessien molemmilla osapuolilla on tarjota relevanttia näkemystä oman kantansa tueksi, voidaan lainsäädännön sekä menettelyjen päivittämiselle kuitenkin katsoa olevan perusteltua tarvetta. Lisäksi tutkimuksen mukaan siirtohinnoitteluoikaisun ennakollisessa välttämisessä korostuu yrityksen liiketoiminnan ja siirtohinnoittelumallin ymmärtäminen, sekä huolellisesti laadittu siirtohinnoitteludokumentaatio.