Sujuva sorsan surma? : Šigir-tyypin nuolenkärkien funktio kokeellisen ja vertailevan tutkimuksen valossa

Abstract

Tutkimus käsittelee Koillis-Euroopan mesoliittisella kivikaudella käytettyjen, luusta valmistettujen Šigir-tyypin nuolenkärkien funktiota kokeellisen ja vertailevan tutkimuksen menetelmin. Šigir-tyypin nuolenkärkien poikkeuksellista muotoilua tarkastellaan funktionaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on maksiimi, jonka mukaan nuolenkärjen muotoilu vaikuttaa vääjäämättä nuolenkärjen toimintaan projektiilikärkenä. Šigir-tyypin kärkien funktiota koskevia tulkintoja tarkastellaan kriittisesti. Tutkimuksen yhteydessä Šigir-tyypin kärkiä ja niihin liittyvä kokonainen mesoliittinen jousiasejärjestelmä rekonstruoitiin. Kärkien funktiosta tehtyjä hypoteeseja testattiin ampumakoesarjojen avulla. Ampumakokeet osoittivat, että Šigir-tyypin nuolenkärjet saavat nuolet toimimaan hydroplaaneina. Tavanomaiset nuolet uppoavat veteen siihen osuttuaan lentoratansa mukaisessa kulmassa. Hydroplaaniset nuolet sen sijaan kimpoavat veden pinnasta ja jatkavat eteenpäin. Hydroplaaninen nuoli edistää vedessä uivien riistaeläinten kuten sorsalintujen metsästystä, sillä se poistaa tarkan korkeustähtäyksen vaatimuksen ampumasuorituksesta. Hydroplaanisilla nuolilla on tämän ansiosta tavattoman paljon helpompi osua vedessä oleviin kohteisiin kuin tavanomaisilla nuolilla. Hydroplaanisia nuolia käytettiin etnografisesti sorsalintujen metsästykseen. Etnografisissa hydroplaaninuolissa on morfologisia yhtäläisyyksiä mesoliittisiin Šigir-tyypin kärkiin. Kokeellisen tuloksen perusteella on hyvin epätodennäköistä, että näiden kärkien alkuperäiset käyttäjät, koilliseurooppalaiset metsästäjä-keräilijät, eivät olisi huomanneet kärkien hydroplaaniominaisuutta, siinäkin tapauksessa, että kärkiä ei muinoin muotoiltu sellaisiksi kuin ne ovat hydroplaaniominaisuuden tavoittamiseksi.