Suorahankinnat ja kielletty valtiontuki

Abstract

Tutkielmassa käsitellään valtiontukisääntöjen ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen välistä suhdetta erityisesti suorahankintojen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on avata hankintayksiköille sääntelykokonaisuuksien välistä rajapintaa ja selvittää, milloin hankintayksikön tekemään suorahankintaan voi sisältyä SEUT 107 (1) artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Tutkimus pyrkii myös luomaan keinoja siihen, miten hankintayksikkö voi tällaisessa tilanteessa eliminoida valtiontuen olemassaolon. Tutkielma on toteutettu lainopillisena tutkimuksena.

Tutkimustulokset osoittavat, että valtiontukisääntöjä ja suorahankintoja koskevia sääntöjä voidaan soveltaa rinnakkain. Suorahankinta on poikkeus kilpailuttamisen pääsäännöstä sekä valtiontukisääntöjen että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yhteydessä. Suorahankintaan voi siten sisältyä kiellettyä valtiontukea silloin, kun kaikki SEUT 107 (1) artiklan kumulatiiviset edellytykset täyttyvät. Hankintayksikön tekemä suorahankinta voi täyttää valtiontuen kumulatiiviset edellytykset. Laittomissa suorahankinnoissa on aina riski kielletystä valtiontuesta. Laillisten suorahankintojen osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota sovellettavaan suorahankintaperusteeseen ja siihen, noudatetaanko tasavertaisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteita.

Suorahankintojen asiayhteydessä korostuu sen selvittäminen, saako suorahankintasopimuksen osapuolena oleva toimittaja sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Tämän selvittämiseksi voidaan hyödyntää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehittynyttä markkinataloustoimijatestiä. Markkinataloustoimijatesti muotoutuu suorahankintojen asiayhteydessä yksityisen hankkijan -arviointiperusteen muotoon. Sitä hyödyntämällä voidaan selvittää, onko hankintayksikkö toiminut suorahankintaa tehdessään kuten hypoteettinen yksityinen yritys, joka hankkii hyödykkeitä markkinoilta tavanomaisissa olosuhteissa. Vaihtoehtoisesti hankintayksikkö voi käyttää markkinaehtoisuuden selvittämiseksi muita arviointimenetelmiä, kuten riippumattoman asiantuntijan arviota.

Tutkielma suosittelee hankintayksikköä laatimaan sisäiseen käyttöönsä niin sanotun valtiontukimuistion, jolla voidaan varmistua valtiontukisääntöjen soveltuvuudesta ja suorahankinnan markkinaehtoisuudesta. Tällainen valtiontukimuistio vähentää valitusriskiä ja toimii tarvittaessa näyttönä siitä, että suorahankinnan SEUT 107 (1) artiklan mukaisuus on selvitetty riittävällä tavalla ennen suorahankintasopimuksen allekirjoittamista.