Strateginen mentaliteetti julkisen vallan tutkimusrahoituskentällä

Abstract

Tutkielma käsittelee suomalaista julkisen vallan tutkimusrahoituskenttää strategisen mentaliteetin ja tulevaisuustietoisuuden näkökulmista. Julkisrahoitteisten neuvostojen käsitys niiden toimintaympäristöstä vaikuttaa siihen, miten ne käyttävät valtaansa tutkimusrahoituksen allokoinnissa. Päätutkimuskysymys selvittää, minkälainen strateginen mentaliteetti ohjaa tällä hetkellä suomalaisen julkisen vallan tutkimusrahoituskenttää. Alatutkimuskysymykset tarkastelevat, mitä on strateginen mentaliteetti, ja miten suomalainen tutkimusrahoituskenttä toimii. Alatutkimuskysymyksiin vastataan tutkielman teorialuvuissa.

Tutkielma tavoittelee teoreettisen tiedon ja käytännön hyödyn yhdistämistä nostamalla strategisen mentaliteetin näkyväksi ja tiedostetuksi. Strateginen mentaliteetti on strategiaan vaikuttavien esioletusten tarkastelua. Strateginen mentaliteetti toimii strategiatyön pohjana, sillä esioletukset toimintaympäristön muokattavuudesta, ennustettavuudesta ja vaativuudesta ohjaavat niin tiedostettuja kuin tiedostamattomia strategisia toimenpiteitä. Monimenetelmällisen (mixed methods) tapaustutkimuksen aineisto on muodostunut haastatteluista ja haastattelujen jälkeen toteutetusta monivalintakyselystä, joihin on osallistunut seitsemän jäsentä suomalaista tutkimusrahoitusta myöntävistä tai tutkimuspolitiikkaa ohjaavista neuvostoista. Haastateltaviin viitataan tutkielmassa termillä päätöksentekijä, jolla korostetaan jäsenten aktiivista roolia ja kykyä vaikuttaa neuvostoissaan tapahtuviin lopputulemiin.

Tutkielma yhdistää tulevaisuustietoisuuden strategiseen mentaliteettiin synteesipaletin avulla ja esittää tutkimusrahoituskentän päätöksentekijöiden strategisen mentaliteetin monimuotoisena prosessina, jossa tutkimuksen autonomian ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vaatimuksia pyritään tasapainottamaan pragmaattisella otteella. Tutkimusrahoituskentällä on tunnistettavissa selviytymis- ja sopeutumisstrategian piirteitä, vaikka päätöksentekijöillä on halua siirtyä kohti visionäärisempää strategiointia.

Tutkielma korostaa strategisen mentaliteetin ja tulevaisuustietoisuuden merkitystä organisaatio- ja yksilötason päätöksenteossa. Tulevaisuustietoisuus on nostettu strategisen mentaliteetin tueksi monialaisen päätöksenteon ja muutosvalmiuden vahvistamiseksi. Sen kehittäminen auttaa päätöksentekijöitä omaksumaan proaktiivisen suhtautumisen muutoksiin ja tunnistamaan pitkän aikavälin mahdollisuuksia.