Esihenkilöiden työstä palautuminen sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan esihenkilöiden työstä palautumista sosiaali- ja terveysalalla. Aihe on erityisen ajankohtainen alan jatkuvassa muutoksessa, sillä esihenkilöiden oma palautuminen on tiiviissä yhteydessä koko työyhteisön hyvinvointiin, palautumiseen ja toiminnan sujuvuuteen. Esihenkilöiden rooli on vuosien varrella muuttunut ja laajentunut, ja heiltä odotetaan yhä enemmän tuloksellisuutta, sopeutumiskykyä ja henkilöstön tukemista. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja siinä on hyödynnetty ajankohtaista tutkimuskirjallisuutta palautumisesta, työhyvinvoinnista sekä esihenkilötyöstä sote-kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisessa tilassa esihenkilöiden palautuminen on sosiaali- ja terveysalalla nykyisin. Lisäksi tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat esihenkilöiden palautumiseen ja mitä keinoja tai strategioita voidaan käyttää palautumisen edistämiseen. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta esihenkilöiden palautumisen olevan riittämätöntä sote-alalla. Siihen vaikuttavat muun muassa suuri työkuorma, iso vastuu, jatkuvat keskeytykset, päällekäiset työtehtävät sekä rajaton tavoitettavissa olo. Palautumisen edistämiseen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa sekä organisaatiotasolla että yksilöllisin keinoin. Tällaisia keinoja ovat muun muassa erilaiset resilienssikoulutukset, työjärjestelyt, tasapaino työ- ja vapaa-ajan välillä sekä terveelliset elämäntavat. Tutkielmassa korostetaan esihenkilöiden palautumisen merkitystä paitsi yksilön hyvinvoinnin myös koko organisaation toimivuuden kannalta. Palautumisen kokemukset ovat kuitenkin subjektiivisia, mikä tekee ilmiön tutkimisesta ja mittaamisesta haastavaa. Keskeinen haaste on, kuinka palautumisen eri osa-alueet voidaan yhdistää samaan tutkimusasetelmaan niin, että tulokset ovat luotettavasti mitattavissa ja tulkittavissa. Tutkimusta esihenkilöiden palautumisesta on edelleen suhteellisen vähän, ja olemassa oleva tieto painottuu useimmiten sosiaali- ja terveysalan työntekijöihin. Jatkossa Suomessa olisi tärkeää tutkia tarkemmin myös hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksia esihenkilöiden palautumiseen. Esihenkilöiden työn jatkuvuuden varmistaminen sekä onnistunut rekrytointi ovat keskeisiä tekijöitä organisaatiomuutosten toteutumisessa ja tulevaisuuden toimivien sosiaali- ja terveyspalvelujen rakentamisessa.