Polyfenolien synteettiset polymerisaatio- ja stabilointimenetelmät

Abstract

Polyfenolit ovat kaikissa kasvilajeissa ja niiden kaikissa osissa esiintyvä laaja erikoistuneiden metaboliittien ryhmä yhdisteitä, joita on tunnistettu tuhansia erilaisia. Viimeisen vuosikymmenen aikana polyfenolit ovat olleet tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, sillä niillä on paljon terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Polyfenoleilla on havaittu esimerkiksi syöpää, Alzheimeria ja diabetesta ehkäiseviä sekä hoitavia vaikutuksia. Polyfenolien hyötykäytölle on ilmaantunut myös haasteita, joista suurin on niiden osittainen epästabiilisuus. Rakenteesta riippuen, ne voivat hapettua tai hajota altistuessaan esimerkiksi valolle, lämmölle, hapelle tai metalli-ioneille. Polyfenoleja voidaan stabiloida polymerisoimalla niitä joko itsensä tai jonkin toisen linkkeriyksikön kanssa. Tällöin niistä voi tulla paitsi pysyvämpiä niin myös lääketieteellisesti aktiivisempia. Erilaisia synteettisiä polyfenolien polymerisaatiotekniikoita ovat esimerkiksi vaiheittaiskasvupolymerisaatiot, joissa polyfenolimonomeerejä kiinnitetään yksitellen toisiinsa kondensaatioreaktiolla käyttäen esimerkiksi aldehydiä linkkerinä ja entsyymikatalysoidut polymerisaatiot, joissa esimerkiksi hapetus-pelkistysreaktioita katalysoiva entsyymi helpottaa fenoksiradikaalien muodostumista, mikä johtaa polyfenolien polymerisaatioon. Polyfenoliset polymeerit ovat osoittaneet parantuneita lääketieteellisiä aktiivisuuksia monomeereihinsä verrattuna, mutta paljon tutkittavaa on vielä jäljellä polyfenolien ja polymerisaatiotekniikoiden moninaisuuden takia.