Assessment of the Compatibility of Section 17 of the Alcohol Act with the Free Movement of Goods

Abstract

The thesis examines the legality of the recently amended Finnish Alcohol Act. The author argues that despite its bearing on the Finnish alcohol monopoly, Alko, it should not be examined under the special provision of Article 37 TFEU. Instead, it should be subjected to review under the general Article 34 TFEU. The author uses traditional legal method, by examining case law of the Court of Justice of the European Union and relevant prior legal research and textbooks in EU internal market law. The thesis follows the framework of prior legal research regarding State monopolies, which has argued for the dismissal and abolition of Article 37 TFEU. Prior research has, however, focused mainly on the alcohol monopoly of Sweden, while the thesis approaches the subject from a Finnish perspective. The author concludes that Article 37 TFEU causes legal uncertainty and is not appropriate for the legal assessment of Section 17 of the Alcohol Act. The approach under the light Article 34 suggests that the Finnish amendment is in its current state not compatible with EU rules on the free movement of goods. The author proposes that the amendment be modified in a way, which does not distinguish between different methods of production.

Opinnäytetyö tarkastelee lähiaikoina muutetun alkoholilain EU-oikeuden mukaista laillisuutta. Kirjoittaja väittää, että alkoholiyhtiöön kytkeytymisestä huolimatta muutettua 17 §:ä ei tule tarkastella Artikla 37 SEUT nojalla. Sen sijaan, sen laillisuutta tulisi tarkastella Artiklan 34 SEUT näkökulmasta. Opinnäytetyön metodina on lainoppi. Keskeisinä lähteinä kirjoittaja käyttää Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä sekä olennaista aikaisempaa oikeustieteellistä tutkimusta ja argumentointinsa tukena EU:n sisäiseen markkinaan keskittyviä oppikirjoja. Opinnäytetyö kytkeytyy olennaisesti valtiollisista monopoleista tehtyyn aikaisempaan kriittiseen tutkimukseen, joka on kuitenkin keskittynyt lähinnä Ruotsin alkoholimonopoliin. Kirjoittaja tarjoaa siis uuden, suomalaisen perspektiivin aiheeseen. Keskeisimpänä johtopäätöksenä kirjoittaja väittää, että Artikla 37 SEUT aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, ja että Artikla 34 SEUT tarjoaa paremman työkalun alkoholilain muutoksen laillisuuden tarkastelulle. Tarkastelun seurauksena vaikuttaa vahvasti siltä, ettei alkoholilain 17 §:n muutos ole EU-oikeuden mukainen. Kirjoittaja ehdottaa, että alkoholilain 17 §:stä poistetaan valmistustaparajoitus.