Terrorismirikosten erityiset tunnusmerkistötekijät

Abstract

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää minkälainen sisältö ja merkitys terrorismirikoksiin sisältyville erityisille tunnusmerkistötekijöille – terroristiselle tarkoitukselle ja vahinkoedellytykselle – on annettava. Tutkimus ei kohdistunut terrorismirikosten rikostunnusmerkistöjen tarkasteluun, vaan pohjarikosten lisäksi vaadittaviin tekijän päämäärää ja teon vahingollisuutta koskeviin tunnusmerkistötekijöihin. Käyttämäni tutkimusmenetelmä oli rikoslainoppi. Tärkein lähdeaineisto muodostui rikoslain esitöistä, oikeuskäytännöstä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskirjallisuudesta.

Aloitin aiheen tarkastelun tutkimalla terrorismin määritelmää, jota ei kansainvälisesti ole vahvistettu. Esiteltyäni terrorismilainsäädäntöä, siirryin käsittelemään erityisistä tunnusmerkistötekijöistä ensimmäistä, vahinkoedellytystä. Käsittelin vahinkoedellytystä sen ydinsisällön muodostavan abstraktisen vaarantamisen konstruktion kautta, ja esittelin edellytyksen soveltamiseen liittyviä seikkoja, huomioiden terrorismidirektiivin myötä tulleet muutokset. Seuraavissa luvuissa esittelin toisen erityisen tunnusmerkistötekijän, terroristisen tarkoituksen tarkoitustyypit, ja selvensin tarkoituksen merkitystä ennemminkin päämääränä kuin motiivina. Käsittelin lisäksi terrorismin ja aseellisen konfliktin välistä rajanvetoa, sekä terrorismirikoksissa vaadittua tahallisuutta, erityisesti tarkoitustahallisuutta. Ennen johtopäätöksiä analysoin kansallista oikeuskäytäntöä tutkimustulosteni pohjalta.

Vahinkoedellytyksen soveltaminen käytännön tilanteessa tulee muuttumaan radikaalisti terrorismidirektiivin myötä. Edellytyksen näyttöä koskevat vaatimukset muuttuvat ja lieventyvät, minkä vuoksi sen toteen näyttäminen automatisoituu ja helpottuu. Vahinkoedellytys sulautuu terroristiseen tarkoitukseen, jonka katsotaan itsessään osoittavan teon vahingollisuuden riittävässä määrin. Terroristinen tarkoitus merkitsee tekijän päämäärää, minkä vuoksi teon taustalla olevalle motiiville, kuten uskonnolliselle ideologialle, ei tule antaa merkittävintä painoarvoa syyllisyysharkinnassa. Pääpainon tulee olla tekotavan ja teko-olosuhteiden arvioinnissa, pääosin tarkoitustahallisuuden vaatimuksen mukaisesti. Aseellisen konfliktin yhteydessä tehdyt teot jäävät puolestaan pääosin terrorismilainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Tärkeintä lainsäädäntömuutoksen jälkeisessä erityisten tunnusmerkistötekijöiden arvioinnissa on muistaa edelleenkin tutkia sekä tekijän tarkoitusta, että itse teon vahingollisuutta, pääpainon jatkossa kuitenkin ollessa terroristisen tarkoituksen toteen näyttämisessä.