”Palestiinalainen valtio on kivenheiton päässä” : Palestiinalaisen kansallisen identiteetin rakentuminen palestiinalaisjulisteissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen palestiinalaisjulisteissa esiintyviä teemoja ja ilmaisuja, jotka rakentavat palestiinalaista identiteettiä, kansallista yhtenäisyyttä ja poliittista legitimiteettiä. Tutkimusaineistonani hyödynnän Palestine Poster Project Archivesissa julkaistua palestiinalaisjulisteiden aineistoa, josta tarkastelen tutkielman liitteenä olevaa rajattua kokonaisuutta. Tutkielmaan valittu aineisto rajautuu Israelin valtion itsenäistymisen ja sitä edeltäneen sionismin, PLO:n perustamisen, ensimmäisen ja toisen intifadan sekä 2020-luvun ajanjaksojen julisteisiin.

Analysoin palestiinalaisjulisteita ikonologisen kuva-analyysin sekä diskurssianalyysin metodein. Ikonologinen kuva-analyysi tarkastelee kulttuurisesti jaettuja visuaalisia merkkejä ja mielleyhtymiä pyrkien ilmaisemaan kuvien symbolisten arvojen perimmäisen merkityksen. Diskurssianalyysi ohjaa tarkastelemaan sosiaalisen todellisuuden rakentumista kielessä. Diskurssianalyysi kannustaa pohtimaan tiedontuotannon reittejä ja korostaa, että diskurssin merkitykset riippuvat myös kontekstista, mikä auttaa ymmärtämään vallankäytön rakenteita ja merkitysten muodostamista ja välittämistä. Metodit painottavat tieteenfilosofista ymmärrystä tulkinnoista relatiivisina sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakennettuina tuotteina.

Palestiinalaisjulisteissa vahvistetaan kansallista identiteettiä toistamalla palestiinalaisuuteen liitettyjä symboleita, kannustetaan kollektiiviseen muisteluun marttyyrien ja vastarinnan vuosipäivien juhlistamisen muodossa, alleviivataan konfliktin aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä, kuvitetaan toiveita rauhaan, peräänkuulutetaan kansainvälisen yhteisön tukea sekä muistutetaan palestiinalaisten pakolaisasemasta ja vaaditaan oikeutta paluuseen. Keskeisimpinä havaintoina palestiinalaisjulisteiden tutkimusaineistosta nousivat, että selkeä muista arabivaltioista irrallinen palestiinalainen poliittinen identiteetti syntyi vasta 1960-luvulla, sekä että merkittävä osa aineiston eri aikakausia edustavista palestiinalaisjulisteista viittaa aseelliseen vastarintaan kohteen kuitenkin vaihdellessa. Julisteiden ehdottama viholliskuva on ajan saatossa muuttunut mandaattihallinnosta, sionisteista, juutalaisiin, israelilaisiin tai länsimaihin. Havainnot rohkaisevat pohtimaan, millainen vaikutus julisteilla ja niiden kannustamalla toiminnalla on palestiinalaiseen identiteettiin ja pohditun kahden valtion mallin toteutumiskelpoisuuteen. Jatkossa voisi olla kiinnostavaa tarkastella Lähi-idän rauhansopimusten vaikutusta palestiinalaisjulisteiden kuvalliseen kerrontaan.