Kroonisen sepelvaltimotaudin diagnostiikka: sepelvaltimoiden tietokonetomografiatutkimuksen ja herkän troponiini I:n yhteys

Abstract

Sepelvaltimotautiin kuoli Suomessa noin 8600 henkilöä vuonna 2019, mikä tekee siitä yleisimmän kuolemaan johtavan verenkiertoelinten sairauden. Vakaaoireisen sepelvaltimotaudin diagnoosi perustuu kuvantamiseen, eikä yhtäkään verestä mitattavaa veriarvoa voida luotettavasti hyödyntää sen toteamisessa. Tämän opinnäytetyön ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus kroonisen sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan sekä hoitokäytäntöihin. Katsauksessa käsitellään tarkemmin erityisesti sepelvaltimoiden tietokonetomografiatutkimuksen toteutusta ja indikaatioita sekä herkän troponiinin mittaamisen merkitystä ja nykyisiä käyttökohteita sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Toinen osa on alkuperäistutkimus herkän troponiini I -arvon (hs-cTnI) yhteydestä sepelvaltimoiden tietokonetomografiatutkimuksen tuloksiin.

Tutkimuksessa oli mukana 222 koehenkilöä, joille tehtiin sepelvaltimotautiepäilyn vuoksi sepelvaltimoiden tietokonetomografiatutkimus Turun PET-keskuksella vuosina 2016-2019. Koehenkilöiltä kerättiin laskimoverinäyte verianalyysejä varten. Hypoteesinamme oli, että herkkä troponiini olisi koholla niillä henkilöillä, joilla todetaan kuvantamistutkimuksella sepelvaltimoiden ateroskleroosia tai ahtauttava sepelvaltimotauti. Absoluuttisen herkän troponiinin lisäksi käytimme analyyseissä laskennallista kreatiniinin (Krea) suhteen normalisoitua hs-cTnI/Krea -suhdetta. Näin pyrittiin poistamaan munuaisten vajaatoiminnan troponiiniarvoa nostava vaikutus.

Analyysit tehtiin SPSS-ohjelmistolla epäparametrisia testejä käyttäen. Pelkkä herkän troponiinin arvo ei poikennut koehenkilöiden välillä verratessa sepelvaltimotautia sairastavia koehenkilöitä niihin, joilla ei todettu ateroskleroottisia muutoksia sepelvaltimoissa (p=0,77). Hs-cTnI/Krea -suhde sen sijaan ennusti ahtauttavan sepelvaltimotaudin esiintymistä (p=0,006), yli 50% ahtautuneiden sepelvaltimosegmenttien lukumäärää (p=0,01) sekä raja-arvoisesti kolmen suonen taudin esiintymistä (p=0.07).

Tutkimuksessa saatiin lupaavia tuloksia erityisesti kreatiniinin suhteen normalisoidun herkän troponiinin yhteydestä sepelvaltimotaudin vaikeusasteeseen. Tämän laskennallisen arvon käyttö ei kuitenkaan ole vakiintunutta, mikä vaikeuttaa tulosten kliinisen merkityksen arviointia. Suurella osalla koehenkilöistä mitattiin matalia troponiiniarvoja ahtauttavan tautimuodon esiintymisestä huolimatta, joten pelkän troponiiniarvon perusteella ei olisi voinut poissulkea ahtauttavan tautimuodon esiintymistä näillä koehenkilöillä. Kuvantaminen on edelleen ensisijainen diagnosointikeino sepelvaltimotautia epäiltäessä. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta herkän troponiiniarvon merkitystä kroonisen sepelvaltimotaudin diagnostiikassa voitaisiin paremmin arvioida.