Onko toinen mahdollisuus kannattava? Uusintainjektio epäonnistuneen lymfoskintigrafian jälkeen vartijaimusolmuketutkimuksessa

Abstract

Tausta: Vartijaimusolmukebiopsia (SLNB) on standardimenetelmä kainalon imusolmukkeiden levinneisyyden arvioinnissa rintasyövässä. Imusolmukkeiden tunnistamisen varmistamiseksi käytetään usein lymfoskintigrafiaa (LS). LS:n epäonnistuminen on kuitenkin kliininen haaste. Toisen jäljitys-injektion on osoitettu parantavan SLNB:n onnistumista, mutta sen yhteyttä kirurgisiin lopputuloksiin on tutkittu puutteellisesti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin toisen isotooppi-injektion vaikutusta SLNB:n tuloksiin. Menetelmät: Tämä retrospektiivinen tutkimus sisälsi 2466 potilasta, joille tehtiin LS peritumoraalisella radiotracer-injektiolla vuosina 2010–2022. Toinen jäljitys-injektio annettiin, mikäli ensimmäinen LS epäonnistui. Ensimmäisen LS:n epäonnistumiseen liittyviä tekijöitä analysoitiin yksi- ja monimuuttujamenetelmillä. Propensiteettipistevertailu (3:1) suoritettiin vertailemaan potilaita, joilla LS onnistui tai epäonnistui. SLNB:n tuloksia arvioitiin. Tulokset: Ensimmäinen LS epäonnistui 397 potilaalla (16,1 %). Monimuuttuja-analyysissä epäonnistumiseen liittyivät korkeampi ikä, suurempi BMI, kasvaimen sijainti ja multifokaalisuus. Ylämediaalisessa kvadrantissa sijaitsevat kasvaimet olivat yliedustettuina epäonnistuneissa LS-tapauksissa, kun taas sentraaliset kasvaimet olivat aliedustettuina. SLNB onnistui yhtä hyvin sekä onnistuneen että epäonnistuneen LS:n jälkeen. Epäonnistuneen LS:n potilailla vartijaimusolmukkeet olivat useammin metastaasivapaita. Johtopäätökset: Toinen injektio epäonnistuneen LS:n jälkeen johtaa vartijaimusolmukkeiden löytymiseen yhtä usein kuin onnistuneen ensimmäisen injektion jälkeen, mutta näissä imusolmukkeissa esiintyy metastaaseja merkittävästi harvemmin.