Muumilaakson ihmeellinen luonto : Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan luntosuhde

Abstract

Tutkielma käsittelee Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa ilmeneviä luonnon kuvauksia sekä luonnon roolia sarjassa. Muumilaakson tarinoita (1990–1992) on osittain Tove Janssonin Muumi-kirjoihin perustuva japanilainen animaatiosarja, joka on saavuttanut suuren suosion Suomessa, Japanissa sekä myös maailmanlaajuisesti. Tämän tutkielman tarkoitus onkin selvittää, millaista kuvaa luonnosta sarja välittää katsojalleen ja ymmärtää paremmin tätä erityisesti Suomessa merkittävää kulttuurituotetta. Aineiston rajaus on tehty yhdeksään luonnon kannalta merkitykselliseen jaksoon, joiden lisäksi vähäisemmässä tarkastelussa on muutamia muita jaksoja sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva. Aineiston analyysissä käytetään laadullista sisällönanalyysia ja keskeisenä teoreettisena taustana toimii ekokritiikki, jota hyödynnetään erityisesti johtopäätösten teossa. Tutkimus on myös luonteeltaan deskriptiivistä eikä sen tarkoitus ole arvottaa sarjassa ilmeneviä luonnon kuvauksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa sarjan luontosuhteen olevan monipuolinen, sillä se sisältää sekä paljon kaunista ja hahmojen kannalta hyödyllistä luontoa että luonnon haitallisia ja vaarallisiakin puolia. Hahmojen luontosuhteetkin ovat vaihtelevia: jotkut välittävät enemmän materiasta ja toiset korostavat enemmän henkistä luontosuhdetta. Muumien elämässä ilmenee myös omavaraisuuden piirteitä ja Nuuskamuikkunen elää erityisen luonnonmukaista elämää. Lisäksi vuodenajat ja luonnonilmiöt ovat merkittävä osa sarjan tarinaa ja tapahtumia. Luonnolla on siis sarjassa myös omaa toimijuutta.