Ikääntyneiden ja afaattisten henkilöiden suoriutuminen toistamistehtävistä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten neurotyypilliset ikääntyneet henkilöt ja afaattiset tutkittavat suoriutuivat yksittäisten ärsykkeiden toistamistehtävistä. Tarkoitus oli saada tietoa ikääntyneiden suoriutumisesta toistamistehtävistä, mistä tutkimusta on vähän, ja suoriutumiseen mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä (leksikaalisuus, sanaluokka, ikä, kuulo, koulutus). Tarkoitus oli myös selvittää, eroaako neurotyypillinen ja afaattinen suoriutuminen toisistaan. Afasialla tarkoitetaan aivovauriosta johtuvaa kielellistä vaikeutta. Neurotyypilliset ikääntyneet (n = 36) ja afaattiset (n = 12) tutkittavat suorittivat kaksi toistamistehtävää. Toisessa tehtävässä oli 90 todellista sanaa ja toisessa 90 epäsanaa eli ei-todellista sanaa. Todelliset sanat oli jaettu eri sanaluokkiin (substantiivit, verbit, adjektiivit), ja näiden sanojen pohjalta oli luotu epäsanat. Iän vaikutusta toistamiseen arvioitiin vertaamalla neurotyypillisten ikääntyneiden suoriutumista nuorempaan ikäryhmään (n = 35) Mann-Whitneyn U-testillä. Lisäksi ikääntyneet tutkittavat jaettiin kuulokynnyksen ja koulutusvuosien perusteella ryhmiin ja verrattiin ryhmien suoriutumista toistamistehtävistä Kruskal-Wallisin testin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla. Leksikaalisuuden ja sanaluokan vaikutusta selvitettiin vertaamalla ikääntyneiden oikein toistamien sanojen ja epäsanojen sekä sanaluokkasanojen määrää toisiinsa Wilcoxonin ja Friedmanin testien avulla. Afaattisten suoriutumista verrattiin tapauskohtaisesti neurotyypillisten verrokkiryhmään muokatulla t-testillä. Havaittiin, että neurotyypilliset ikääntyneet suoriutuivat ryhmätasolla nuorempaa ikäryhmää heikommin kummastakin toistamistehtävästä. Kuulo vaikutti toistamiseen niin, että heikommin kuulevat toistivat ärsykkeitä ryhmätasolla vähemmän oikein kuin paremmin kuulevat tutkittavat. Koulutus ei vaikuttanut oikein toistettujen sanojen ja epäsanojen määrään. Kuitenkin enemmän kouluttautuneet suoriutuivat substantiivien toistamisesta paremmin kuin vähemmän kouluttautuneet. Leksikaalisuus vaikutti niin, että ikääntyneet toistivat todellisia sanoja paremmin kuin epäsanoja. Sanaluokalla ei ollut vaikutusta ikääntyneiden toistamiseen. Toistamistehtävät erottelivat afaattisen suoriutumisen neurotyypillisistä verrokeista, kun afaattisella oli toistamisessa vaikeutta. Afasian arvioinnissa tutkittavan kuulon selvittäminen on tärkeää. Lisäksi arvioinnissa on oleellista tutkittavan suoriutumisen vertaaminen tämän omaan ikäluokkaan. Tarvitaan lisää tutkimusta iän ja kuulon vaikutuksesta toistamiseen sekä toistamisessa esiintyviin virheisiin.