Haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen epäillyn tai syytetyn oikeus avustajaan osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamista

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida kansallisen oikeuden nykytilaa ja selvittää, kuinka haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten epäiltyjen tai syytettyjen oikeus avustajaan osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä turvataan kansallisella tasolla. Tutkimus pohjautuu erityisesti kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön analysointiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös avustajadirektiivin (2013/48/EU) kansallista täytäntöönpanoa. Tutkimuksen keskeisenä taustavaikuttajana on haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27. marraskuuta 2013 annettu komission suositus. Tutkimus on lainopillinen. Oikeus puolustukseen on yksi perustavanlaatuisimmista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin piirteistä. Koska haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt eivät välttämättä haavoittuvuutensa vuoksi kykene ymmärtämään oikeuksiaan ja osallistumaan menettelyihin tehokkaasti ilman erityisiä suojatakeita, on avustajaoikeuden toteutumisella keskeinen merkitys näiden oikeuksien turvaamisen kannalta. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja EU-säädökset ovat tunnistaneet haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen ja syytettyjen erityistarpeet. Haavoittuvuuden varhainen tunnistaminen on avainasemassa, etenkin siksi, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus voi vakavasti vaarantua alkuvaiheen laiminlyöntien vuoksi. Tutkimus osoittaa, että haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden puolustautumisoikeuksia olisi vahvistettava kansallisen lainsäädännön tasolla, jotta oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voi toteutua täysimääräisesti ja tehokkaasti kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten epäiltyjen ja syytettyjen osalta. Havaitut epäkohdat kohdistuvat etenkin esitutkintavaiheeseen, haavoittuvuuden varhaiseen tunnistamiseen. Tähän olisi tutkielman pohjalta syytä kohdistaa sekä lainsäädännöllisiä että toimivaltaisten viranomaisten ja avustajien koulutukseen kohdistuvia toimenpiteitä.