Tasa-arvopuhe vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.Tavoitteena tasa-arvo, periaatteena yhdenvertaisuus

Abstract

Tasa-arvo on länsimaiseen yhteiskuntakäsitykseen liittyvä aate ja ihanne, joka on saavuttanut yleisesti hyväksytyn normatiivisen aseman. Tasa-arvon käsitteen positiivinen symbolinen arvo ja auktoriteetti tekevät siitä arvokkaan poliittisen välineen, jonka määrittelystä eri ideologiset ja poliittiset tahot kamppailevat. Erilaiset tasa-arvokäsitykset eivät kuitenkaan pelkästään kamppaile keskenään, vaan niiden kesken pyritään saman-aikaisesti myös konsensukseen, joka muodostaa aina kunkin ajan tasa-arvopuheen.

Tasa-arvo on ollut jo vuosikymmeniä myös koulutuksen suunnittelun keskiössä. Tämä tutkimus avaa Suomen peruskoulun tasa-arvopuhetta analysoimalla sisällön- sekä diskurssianalyyttisesti vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita Opetushallituksen julkaiseman perustelumuistion kautta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kamppailevien tasa-arvokäsitysten rakentumisesta ja dynamiikasta arvovaltaisessa koulutuspoliittisessa puheessa sekä tämän puheen suhteesta kontekstiin ja koulutukselliseen eriytymiskehitykseen.

Tutkimuksen mukaan peruskoulun koulutuspolitiikassa näyttää vallitsevan liberalististen tasa-arvokäsitysten konsensus, jossa hyvinvointiliberalistisen tasa-arvokäsityksen mukaiset diskurssit näkyvät peruskoulujärjestelmän tavoitteen, merkityksen ja lähtökohtien kuvailussa ja uusliberalistisen tasa-arvokäsityksen mukaiset diskurssit peruskoulun toteutuksessa. Hyvinvointiliberalistinen tasa-arvokäsitys näyttää toisin sanoen saavuttaneen vain näennäisesti merkityksellisen aseman, koska uusliberalistisen tasa-arvokäsityksen mukaiset diskurssit hallitsevat sekä koulutuksen järjestämisen, koulutukseen pääsyn että koulun sisäisen toiminnan sääntelyä ja ohjausta. Tämä ilmenee muun muassa oikeudellisten periaatteiden (kuten yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden), oppilaan oikeuksiin vetoavan diskurssin sekä oppilaita samalla tavalla kohtelemaan pyrkivän diskurssin huomattavalla näkyvyydellä. Myös ihmisoikeuskasvatus ja kestävä kehitys vahvistavat uusliberalistisen tasa-arvokäsityksen mukaista toimintakulttuuria.

Edellä esitettyä painotusta vahvistaa kielenkäyttötapa, jossa peruskoulu irtaannutetaan yhteiskunnan kontekstista omaksi erilliseksi ja puhtaasti hyvää tuottavaksi yhteisöksi, jolloin tasa-arvopuhe menettää asianmukaisen siteensä tasa-arvon toteutumisen sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin edellytyksiin ja haasteisiin. Tutkimuksen mukaan on lisäksi niin yksilöllistä, yhteisöllistä kuin yksinomaan oppilaan oppimiseen keskittyvää diskurssia, tarkasteltava kriittisesti ja peruskoulun institutionaaliset funktiot ja reunaehdot tulisi tunnistaa ja nostaa tasa-arvopuheeseen.