Son justihin sopevaa ja se yhyjistää meitä toisihimma : Lohtajalaisten murrekäsitykset ja -asenteet Lohtajalla puhutusta murteesta

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kansandialektologisista lähtökohdista keskipohjalaismurteisiin kuuluvaa Lohtajan murretta. Tutkimus selvittää, millaisia murrekäsityksiä ja -asenteita Lohtajan nykyiset ja entiset asukkaat liittävät alueella puhuttavaan murteeseen. Tutkimusaineiston keräsin Webropol-kyselylomakkeella, johon vastasi 47 informanttia. Hyödynsin kyselyn pohjana Marjatta Palanderin (2011) tutkimuksen kysymyksiä. Aineiston analyysissa käytin pääosin laadullisia menetelmiä. Tutkimuksen tulokset näyttävät, että lohtajalaiset hahmottavat murteensa hyvin paikallisena, vanhoja kuntien rajoja mukailevana ilmiönä. Vastaajat ovat paikoin hyvin tietoisia murteen tyypillisistä piirteistä erityisesti fonologian osalta. Keskeisimmäksi tiedostetuksi murrepiirteeksi nousi vastaajien keskuudessa lopputavujen vokaalienvälinen h. Asenteet murretta kohtaan ovat enimmäkseen positiivisia, ja murre nähdään kotoisana, juurevana ja yhteisöä yhdistävänä tekijänä. Analyysi osoittaa, että maallikoiden huomiot murteesta ovat eittämättä sidoksissa tunteisiin ja asenteisiin. Tulosten perusteella voi päätellä, että murre toimii lohtajalaisille myös keskeisenä identiteetin rakennusvälineenä. Identiteettiä tuotetaan diskursiivisesti, jolloin murteesta voi muodostua sosiaalinen symboli, joka määrittelee ryhmään kuulumista. Tutkimus osoittaa, että kansandialektologinen lähestymistapa paljastaa merkittävää tietoa kielenkäyttäjien asennoitumisesta murteeseen ja yleiskieleen tavalla, joka täydentää kielitieteellistä kuvausta.