Tratan synty ja muotoutuminen Suomessa vuosina 1860–1910

Abstract

Tässä Pro Gradu tutkielmassa tarkastellaan tratan syntyä ja sen käytön muotoutumista autonomisen Suomen talouspoliittisessa ilmapiirissä. Tutkimus painottuu vuosien 1860–1910 välille keskittyen tratan käyttöön osana laajempaa yhteiskunnallista kontekstia samalla selvittäen, miten Suomen taloudellinen ympäristö tarkasteluvälillä on vaikuttanut instrumentin kehittymiseen. Tratan luonteen sekä tapahtuneen eriytymisen ymmärtämiseksi tutkielmassa huomiota on kiinnitetty historiallisia, teoreettisia sekä käytännöllisiä yhtymäkohtia jakavan vekselin käyttötarkoitukseen, sääntelyyn sekä asemaan kotimaisilla markkinoilla. Tutkimuksen keskeiset kysymyksenasettelut koskevat muun ohella markkinoilla syntynyttä takaisinperinnän tarvetta, trattaperinnän prosessia, käyttöastetta, koettua sääntelypainetta sekä laajempaa suhtautumista. Tutkimuksessa käytetty metodi on oikeushistoriallinen. Metodologialle ominaisesti oikeudellista muutosta lähestytään analyyttisesta näkökulmasta ja tratta tuodaan tarkasteltavaksi sijoittamalla se osaksi laajempaa, taloudellista ajattelua sekä koko yhteiskuntaa mullistanutta tapahtumaketjua, joka käynnistyi 1800-luvun alkupuoliskolla saattaen Suomen suurruhtinaskunnan kohti teollistunutta ja moderniksi kutsuttua yhteiskuntaa. Kvalitatiivisen analyysin lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Lähdeaineisto koostuu muun ohella tutkimuskirjallisuudesta, painotuotteena julkaistuista protestilistoista sekä Turun julkisen notaarin protestipöytäkirjoista. Tratta syntyi vastaamaan käytännön talouselämän tarpeisiin ja vakiinnutti asemansa verrattain nopeasti ilman sääntelyllistä tukea. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta luottokaupan yleistymisen, markkinoiden laajentumisen sekä rahatalouden vakiintumisen olleen keskeisiä tekijöitä tratan muotoutumisen taustalla. Tratan ja vekselin välinen eriytyminen ei ollut suoraviivaista taikka yksiselitteistä, eikä tarkkaa ajankohtaa sille ole voitu tässäkään tutkimuksessa määrittää. Trattaperintä oli alkujaan suomalaisten liikepankkien harjoittamaa toimintaa, joka säilyi sääntelypaineesta huolimatta lain ulkopuolisena oikeusilmiönä yli sadan vuoden ajan. Vaikka seikka on tutkimuksen perusteella selitettävissä osaltaan pankkien harjoittamalla tosiasiallisella valvonnalla, ei tratan poikkeuksellisen luonteen edellyttämää korostunutta oikeusturvan tarvetta tule toistamiseen sivuuttaa vireillä olevissa sääntelyhankkeissa.