Honkajoelta Stutthofin keskitysleirille : Eino Altiksen elämä suomalaisen kommunismin läpi tarkasteltuna vuosina 1927–1944

Abstract

Tämä tutkielma tarkasteli Eino Altiksen elämää sekä häntä ympäröineen yhteiskunnan suhtautumista kommunisteihin ja heidän toimintaansa rajoittaviin toimenpiteisiin mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Aikarajaus ulottui Altiksen tunnettuun elinaikaan vuosina 1900–1944, keskittyen erityisesti vuosiin 1927–1944, jolloin Altiksen elämästä oli eniten tietoa. Tarkastelussa painotettiin erityisesti hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. Tutkielman keskeisinä lähteinä olivat Valtiollisen poliisin Altiksesta keräämä aineisto sekä hänen sukulaistensa hallussa oleva kokoelma. Satakuntalainen Eino Johannes Altis muutti Kanadaan vuonna 1927 etsimään parempaa elämää, mutta 1930-luvun lama iski pian hänen saavuttuaan Ontarioon. Ajan hengessä Altis suuntasi monien muiden amerikansuomalaisten tavoin Neuvosto-Karjalaan vuonna 1931. Ajatus Neuvosto-Karjalaan lähdöstä oli levinnyt amerikansuomalaisten kommunistien keskuudessa värväreiden ja mainonnan kautta. Amerikansuomalaiset kommunistit eivät nähneet paluuta Suomeen mahdollisena sisällissodan voittaneiden valkoisten vallan takia. Altis palasi Suomeen vuonna 1934, jolloin hänet pidätettiin epäiltynä valtionpetoksen valmistelusta. Hän vietti kaksi vuotta Sukevan varavankilassa tuomittuna tästä rikoksesta. Tällainen vankeusjakso ei ollut poikkeuksellinen kommunistien keskuudessa, jotka käyttivät vankeusaikaa usein verkostoitumiseen. Vuonna 1941 hänet pidätettiin uudelleen, tällä kertaa heinävarkaudesta. Tämän vankeusjakson aikana Honkajoen kirkkoherran antaman todistuksen perusteella Altiksen kansalaisuus muutettiin Suomen kansalaisuudesta Neuvostoliiton kansalaisuudeksi, minkä seurauksena häntä alettiin kohdella Suomessa ulkomaalaisena, jolla ei ollut oleskelulupaa. Vuonna 1942 Altis luovutettiin Suomen Valtiollisen poliisin toimesta silloisen liittolaisvaltion Saksan Gestapolle ja siirrettiin Tallinnaan työ- ja koulutusleirille. Kahden vuoden kuluttua hänet kuljetettiin edelleen Stutthofin keskitysleirille Saksan miehittämään Puolaan, missä hänen jälkensä katosivat. Ollessaan Saksan viranomaisten hallussa, Altista pidettiin suomalaisena poliittisena vankina niin Virossa kuin Puolassakin, mikä on huomattavaa koska Suomessa häntä pidettiin Neuvostoliiton kansalaisena. Saksan ja Suomen turvallisuusviranomaisten yhteistyö perustui suurelta osin antikommunismiin. Suomen poliittista ilmapiiriä leimasi 1930-luvulla valkoisten valta sisällissodan jäljiltä. Tämä ilmeni erityisesti Valtiollisen poliisin toiminnassa. Sen edeltäjä, Etsivä keskuspoliisi, perustettiin vuonna 1919 suojelemaan valkoista Suomea sodan jälkeisessä tilanteessa. Valpo valvoi kommunistista toimintaa laajasti ja pidätti mahdollisuuksiensa mukaan henkilöitä epäiltyinä valtionpetoksen valmistelusta eli kommunistiseen toimintaan kuulumisesta. Myös Altis ja hänen perheensä kuuluivat valvonnan kohteisiin, ja hänen oletettu kommunistinen toimintansa saattoi vaikuttaa hänen kansalaisuutensa muuttamiseen. Tämä puolestaan johti lopulta siihen, että hänet luovutettiin Saksaan, joka oli suostunut vastaanottamaan Suomesta niin sanottuja “epähaluttavia” ulkomaalaisia.