Työntekijän vapaa-ajalla rikosepäilyyn johtanut menettely työsopimuksen päättämisperusteena

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin työsopimus voidaan päättää työntekijän vapaa-ajalla rikosepäilyyn johtaneen menettelyn perusteella. Lähestymistapa aiheen tarkastelemiseen on lainopillinen, minkä seurauksena tutkimuskysymystä analysoidaan lainsäädännön ja sen valmisteluaineistojen, oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden avulla.

Oikeuskäytännössä työsopimuksen päättäminen on katsottu kokonaisarvioinnin perusteella oikeutetuksi tapauksissa, joissa esihenkilöasemassa työskennellyttä työntekijää on epäilty vapaa-ajallaan rikoksesta. Tällöin työntekijän vapaa-ajan menettely on voitu työntekijän lojaliteettivelvollisuuden nojalla ulottaa liittymään tämän työsuhteeseen, sillä lojaliteettivelvollisuuden on nähty velvoittavan työntekijää välttämään myös vapaa-ajallaan kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Työsopimuksen päättämistä puoltavina tekijöinä on oikeuskäytännössä otettu kuitenkin huomioon myös esimerkiksi työntekijän käytettävyyden estyminen pidätyksen seurauksena sekä työnantajan maineen, asiakassuhteiden tai toiminnan muunlainen kärsiminen. Tämä osoittaa sen, että lopulta työntekijän ja työnantajan olosuhteiden tapauskohtainen kokonaisarviointi on ratkaisevassa asemassa työsopimuksen päättämiseen johtavien perusteiden täyttymistä tarkasteltaessa.

Oikeuskäytäntö, jossa työsopimuksen päättämistä on pidetty perusteltuna rikosepäilyn perusteella ilmentää työnantajan mahdollisuuksia reagoida nopeastikin tilanteisiin, joissa työntekijän vapaa-ajan menettely vaikuttaa työsopimuksen osapuolten väliseen luottamukseen tai muutoin työntekijän työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseen. Edellä esitetystä huolimatta työsopimuksen päättämiskynnys työntekijän vapaa-ajalla rikosepäilyyn johtaneen menettelyn johdosta asettuu tutkielman perusteella suhteellisen korkealle. Tällöin työntekijän yksityiselämän suojan ja työnantajan intressien jännitteiden välisessä punninnassa työntekijän yksityiselämän suoja näyttäytyy ilmeisen vahvana.