Sosionomitaustaisten sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalinnan taustat sekä syyt pidempään koulutuspolkuun

Abstract

Tutkin sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneiden sosiaalityön pääaineopiskelijoiden ammatinvalintaa sekä ammatinvalintamotiiveja. Ammatinvalinta on päätös, johon vaikuttavat yksilön omat piirteet ja toiveet. Ammatinvalinta voi olla myös seurausta ympäristön vaikutuksesta. Tällöin kyse on ammattiin valikoitumisesta. Ammatinvalintamotiivit ovat läheisesti yhteydessä ammatinvalintaan, koska ammatinvalintamotiivit ohjaavat yksilön toimintaa. Ammatinvalintamotiivit ovat myös yhteydessä ammattiin sitoutumiseen.

Tutkielmani tutkimuskysymykset olivat: Miksi sosionomitaustaiset sosiaalityön pääaineopiskelijat ovat suorittaneet sosionomitutkinnon ennen sosiaalityön koulutusta? Entä mitkä ovat sosionomitaustaisten sosiaalityön pääaineopiskelijoiden nykyiset ammatinvalintamotiivit sosiaalityöntekijän ammattia ja koulutusta kohtaan? Nykyään yhä useammalla sosiaalityön pääaineopiskelijalla on taustallaan sosionomitutkinto, minkä vuoksi on mielenkiintoista selvittää heidän ammatinvalintansa taustalla olevia tekijöitä.

Tutkimusaineistonani oli yhdeksän teemahaastattelua, jossa haastattelin sosionomitutkinnon suorittaneita sosiaalityön pääaineopiskelijoita. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka avulla luokittelin molempiin tutkimuskysymyksiini liittyvät tutkimustulokset omiksi alaluokiksi ja yläluokiksi.

Tutkimukseni tulokset osoittivat, että sosionomitaustaisilla sosiaalityön pääaineopiskelijoilla oli lukuisia syitä sille, miksi he hakeutuivat ensin sosionomiksi eivätkä sosiaalityöntekijäksi. Ammatinvalinnan taustalla olevat syyt liittyivät tiedon puutteeseen tai epäluotettavaan tietoon, ympäristön vaikutukseen sekä henkilökohtaisiin ammatinvalintamotiiveihin sosionomikoulutusta kohtaan. Kiinnostus sosiaalityöhön tuli vasta myöhemmin joko sosionomiopintojen aikana tai niiden jälkeen. Haastattelujen perusteella sosiaalityön koulutukselta ja sosiaalityöntekijän ammatilta haettiin erityisesti ulkoisia tekijöitä, kuten parempaa palkkaa ja arvostusta, jotka eivät ole toteutuneet riittävän hyvin sosionomina. Taustalla oli myös kiinnostus kehittyä sosiaalialan ammattilaisena sekä halu auttaa ihmisiä.

Sosiaalialan työvoimapulan näkökulmasta on tärkeää, että sosiaalialasta kiinnostuneet osaisivat heti hakeutua itselle mieleiseen koulutukseen joko sosiaalityöntekijäksi tai sosionomiksi. On tärkeää, että alalle hakeutuneet viihtyvät ja pysyvät alalla. Tämän vuoksi tarvitaan enemmän tutkimusta ammatinvalintamotiiveista sekä koulutuspolkuun johtaneista syistä. Ammatinvalintamotiivit kertovat toiveista ja tarpeista, jotka ovat samanaikaisesti odotuksia tulevalle ammatille.