Utilitarismin vaikutus immateriaalioikeuteen : Toteuttavatko immateriaalioikeudet utilitaristisia tarkoitusperiään, kun tarkastellaan ympäristön kestävyyttä?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan utilitarismin vaikutusta immateriaalioikeusjärjestelmän oikeuttamisperustana ja arvioidaan, kääntyykö klassinen utilitarismi itseään vastaan, kun immateriaalioikeuksia tarkastellaan ympäristöllisen kestävyyden näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat tekijänoikeus ja patenttioikeus, ja tarkoituksena on tunnistaa, millaisin tavoin nykyiset yksinoikeudet voivat estää resurssien uudelleenkäyttöä, kiertotaloutta sekä kestävien innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa.

Menetelmänä käytetään lainopillista (oikeusdogmaattista) tutkimusta, jota täydennetään oikeusfilosofisella tarkastelulla immateriaalioikeuksien utilitaristisista taustatekijöistä sekä de lege ferenda -suuntautuneilla ehdotuksilla. Tutkielmassa esitetään, että järjestelmä rakentuu pitkälti lineaarisen elinkaariajattelun varaan ja kestävyyttä edistävät mekanismit ovat rajallisia ja soveltamiskynnykseltään korkeita.

Tekijänoikeudessa ongelmia aiheutuu erityisesti oikeuden sammumisen doktriinin soveltamisesta ja moraalisten oikeuksien vaikutuksesta upcycling-tilanteissa. Patenttioikeudessa teknologianeutraalisuus ja pitkät käsittelyajat heikentävät kannustimia kestävien ratkaisujen kehittämiseen, ja korjaamisen sekä uudelleenvalmistuksen rajanveto voi lyhentää tuotteiden käyttöikää. Johtopäätöksenä ehdotetaan, että ympäristöllinen kestävyys tulisi integroida immateriaalioikeuksien ytimeen esimerkiksi liittämällä ympäristövaikutusten arviointi osaksi patenttiprosessia, suosimalla kestäviä innovaatioita hakemuskäsittelyssä sekä selkeyttämällä upcyclingia koskevaa poikkeussääntelyä ja “normaalin elinkaaren” kriteerejä kestävyysperusteisiksi.