Kotimaisen nykyrunouden visuaaliset elementit

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan seitsemän suomalaisen nykyrunoteoksen visuaalisia elementtejä. Nämä seitsemän teosta ovat Kristian Blombergin Kaikessa hiljaisuudessa (2019), Mikael Bryggerin teokset Tuuliatlas (2014) ja Valikoima asteroideja (2011), Teemu Mannisen Futurama (2010), Henriikka Tavin Esim. Esa (2007), Susinukke Kosolan Varisto (2018) sekä Virpi Vairisen Ilmanala (2018). Tutkielmassa pohditaan, millaisia visuaalisia elementtejä suomalaisista visuaalisista runoteoksista löytyy ja miten nämä visuaaliset elementit rakentavat teosten temaattista kenttää. Tutkielmassa analysoidaan yksittäisten visuaalisten runojen elementtejä ja tarkastellaan teoskokonaisuuksien visuaalisuutta suhteessa ei-visuaalisuuteen. Lisäksi tutkielman kannalta olennainen kysymys ovat visuaalisen runouden moninaiset lukutavat.

Tutkielmassa visuaalisia runoja luokitellaan Alan Prohmin visuaalisen runouden kategorisoinnin avulla. Prohm luokittelee visuaaliset runot kielellisiin visuaalisiin runoihin, visuaalispainotteisiin runoihin ja täysin visuaalisiin runoihin. Tutkielma on jaettu kolmeen lukuun, joista jokaisessa tarkastellaan yhtä Prohmin visuaalisen runouden kategoriaa suhteessa tutkimuksen aineistoon. Lisäksi tutkielman viimeisessä käsittelyluvussa tarkastellaan visuaalisten ja ei-visuaalisten runojen välistä suhdetta. Tässä luvussa teosten visuaalisuutta tutkitaan myös teoskokonaisuuksien kontekstissa.

Tutkimuksen tärkein käsite on visuaalinen runous. Visuaalinen runous on katsottavaksi tarkoitettua runoutta. Visuaalinen runous saavutti suurempaa suosiota varsinkin 1920-luvun eurooppalaisten avantgarde-liikkeiden keskuudessa sekä 1950-luvulla syntyneessä konkreettisessa runoudessa. Visuaalinen runous on kuitenkin 2000-luvulla kasvattanut merkitystään suomalaisella runouskentällä ja visuaalisia elementtejä löytyykin monista nykyrunoteoksista. Visuaalisuuden nousujohteisuuden vuoksi uudelle visuaalisen runouden tutkimukselle on tarvetta.

Tutkimuksessa käy ilmi, miten suomalainen nykyvisuaalisuus sisältää laajasti erilaisia visuaalisia elementtejä ja nämä visuaaliset elementit rakentavat runojen temaattista kenttää yhteistyössä runojen ei-visuaalisten elementtien kanssa monin erilaisin tavoin. Tutkielmasta käy myös ilmi, että visuaalisia runoja lukiessa lukutottumuksia on usein muutettava, sillä visuaalisten runojen lukutavat poikkeavat monesti perinteisempien runojen lukutavoista.