Muutokset kaupunkilaistuvan ketun (Vulpes vulpes) käyttäytymisessä

Abstract

Kaupungissa asuvan väestön osuus on jatkuvassa kasvussa, minkä myötä myös kaupungit kasvavat. Tämä uhkaa luonnonympäristöjä ja niissä asuvia lajeja. Toisaalta kaupungit tarjoavat ruokalähteitä, suojaa ja lämpöä. Jotta lajeja voidaan suojella, on tärkeä seurata ja oppia niiden sopeutumisesta kaupungistumiseen. Tässä tutkielmassa tutkin, miten ketun (Vulpes vulpes) käyttäytyminen eroaa ruokaa sisältävää vierasesinettä kohtaan kaupunkiympäristössä ja maaseudulla. Koeasetelmat sijaitsivat Varsinais-Suomessa. Hypoteesini oli, että kaupunkilaistuneet ketut aristaisivat vähemmän vierasta asetelmaa ja onnistuisivat syömään sen sisältämää ruokaa maaseudun kettuja useammin, vaikka se aiheuttaisikin yllättävää ääntä ja vaatisi ketulta ongelmanratkaisukykyä. Tilanteet kuvattiin riistakameroilla ja saaduista videoista tarkasteltiin kettujen käyttäytymistä. Erityistä huomiota kiinnitin siihen, lähestyikö kettu asetelmaa, kuinka kauan se vietti aikaa asetelman läheisyydessä ja koskiko se fyysisesti asetelmaan. Mikään näistä kolmesta muuttujasta ei eronnut kaupunki- ja maalaiskettujen välillä. Voi olla, että kaupunkiympäristöissä asuvat ketut saavat riittävämmin ruokaa omassa elinympäristössään kuin maalaisketut. Toisaalta ketulla ei välttämättä ole tarpeeksi pitkää kaupunkihistoriaa Varsinais-Suomessa, jotta tarpeeksi selviä eroja esiintyisi niiden käyttäytymisessä.