UUSI HALLINTA EUROOPAN UNIONIN YHTEISESSÄ KALASTUSPOLITIIKASSA

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sääntelyteoreettisella tutkimusmetodilla, miten uusi hallinta (new governance) ilmenee Euroopan unionin yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP). Tarkastelun kohteena on YKP:n vuonna 2013 voimaan tullut uudistus. Tarkoituksena on antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten uusi hallinta ilmenee YKP:ssa. Uutta hallintaa tarkastellaan kolmen uuden hallinnan ominaispiirteen – desentralisaation eli sääntelyn hajautuneisuuden, sidosryhmien osallistumisen ja läpinäkyvyyden – kautta. Lähteinä käytetään pääasiassa kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta sekä unionin virallislähteitä.

Tutkimuksessa esitetään, että komission uudistusta koskevassa vihreässä kirjassa ehdotetaan YKP:n ongelmakohtien ratkaisemiseksi monia uudelle hallinnalle tyypillisiä keinoja. Komissio esimerkiksi ehdottaa päätöksenteon hajauttamista alueellistamisen keinoin ja ehdottaa tuottajajärjestöjen roolin vahvistamista. Komissio haluaa lisätä alan toimijoiden sitoutuneisuutta ja uudistaa neuvoa-antavien toimikuntien toimintaa. Läpinäkyvyyttä komissio käsittelee lähinnä kuluttajiin kohdistuvan avoimuuden lisäämisenä, ei niinkään hallinnan läpinäkyvyytenä. Uudistusta koskevan vihreän kirjan voi kuvata omaksuneen uuden hallinnan ominaisuuksia, vaikkei se sitä suoraan uuden hallinnan käsitteellä ilmaisekaan.

Uudistetun YKP:n uutta hallintaa ilmentäviä elementtejä ovat mm. alueellistaminen sekä tuottajajärjestöjen ja neuvoa-antavien toimikuntien toiminta. YKP:ssa noudatettaviin hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluvat alan toimijoiden asianmukainen osallistuminen sekä läpinäkyvyys. Tutkimuksessa esitetään, että uusi hallinta ei uudistetussa kalastuspolitiikassa ilmene yhtä voimakkaasti kuin komission vihreässä kirjassa. Uutta hallintaa on kuitenkin hyödynnetty YKP:ssa, mutta uuden hallinnan laajemman omaksumisen esteeksi voisivat tulla unionin ja jäsenmaiden väliset toimivaltamääräykset.