PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUKSEN RAKENNEPROTEIINIEN VAIKUTUS LUONTAISEN IMMUNITEETIN VASTEISIIN

Abstract

Puutiaisaivokuumevirus (engl. tick-borne encephalitis virus, TBEV) on puutiaisen välityksellä ihmiseen tarttuva virus, joka voi aiheuttaa jopa fataalin meningoenkefaliitin. TBEV flavivirus, ja sen perimä on muiden flavivirusten tapaan RNA:ta. Sillä on kolme rakenneproteiinia ja seitsemän ei-rakenneproteiinia, joiden geneettisen koodin perimä-RNA kantaa. Flavivirusten tiedetään pystyvän estämään luontaisen immuniteetin vasteita etenkin interferonivälitteisiä signaaliteitä estämällä. Tässä työssä on ollut tarkoitus tutkia flavivirusten immunoevaasiomekanismeja erityisesti TBEV:n rakenneproteiinien vaikutuksesta luontaisen immuniteetin vasteisiin. Tutkimuksessa tutkittiin myös potilasseerumeista vasta-aineita TBEV:n rakenneproteiineja kohtaan. TBEV:n kolmen rakenneproteiinin geenit monistettiin, kloonattiin ja ekspressoitiin nisäkässoluissa potilasseerumien vasta-ainetestausta ja interferonivasteeseen vaikuttamisen mittaamista varten. Nisäkässolun ekspressoimia proteiineja testattiin neljää potilasseerumia vastaan. Seerumit olivat peräisin potilailta, joilla oli todettu IgG- ja IgM-vasta-ainepositiivinen TBEV:n aiheuttama enkefaliitti. Toisessa tutkimuksen osiossa tutkittiin, hiljentävätkö viruksen rakenneproteiinit solun interferonituotantoa. Tutkimuksessa havaittiin, että neljän potilaan seerumeista ei löytynyt vasta-aineita puutiaisaivokuumeviruksen kolmea rakenneproteiinia vastaan. Rakenneproteiineista yhden, kapsidiproteiinin, todettiin olevan mahdollinen interferoniantagonisti, sillä se vaimensi jossain määrin interferonipromoottorin toimintaa. Puutiaisaivokuumevirus on merkittävä siinä missä muutkin flavivirukset, sillä sen aiheuttama tauti on vakava ja siihen ei rokotteen lisäksi ole spesifistä antiviraalista hoitoa. Maailmalla yleisemmät ja suurempia epidemioita aiheuttavat flavivirukset ovat hyvin aktiivisen tutkimuksen kohteita, mutta TBEV on niille läheistä sukua ja rakenteeltaan saman tyyppinen. Yhden rakenneproteiinin mahdollinen interferoniantagonismi voi olla merkittävä löydös flavivirusinfektioiden patogeneesin ymmärtämisessä ja hoitomuotojen suunnittelemisessa.