Haemophilus influenzae tyypin b diagnostiikka

Abstract

Haemophilus influenzae b (Hib) aiheuttaa ihmiselle erilaisia bakteeri-infektioita, kuten keuhkokuumetta ja aivokalvontulehdusta, jotka voivat johtaa hoitamattomina vakaviin komplikaatioihin. Hib:n taudinaiheutuskyky perustuu sen polysakkaridikapseliin, joka on myös bakteerin diagnostiikassa merkittävä biomarkkeri. Oikean hoidon aloittamiseksi tehdään kliininen diagnoosi oireiden, laboratoriotutkimusten ja diagnostisten testien avulla. Ennen tätä tutkittaville näytteille, kuten selkäydinneste- tai seeruminäytteille, tehdään yleensä Gram-värjäys ja viljely suklaa-agarilla, jonka jälkeen Hib-bakteerit voidaan tunnistaa pienestä koosta, harmaasta väristä ja sauvamaisesta muodosta. Hib-infektioita ehkäistään Hib-konjugaattirokotteella, joka on nykyään laajassa käytössä ympäri maailmaa. Rokote sisältää kapselipolysakkaridin, joka aiheuttaa elimistössä immuunivasteen. Infektion saanutta potilasta puolestaan hoidetaan ensisijaisesti antibioottikuurilla ja konservatiivisella hoidolla infektion mukaan. Tehokkaat diagnostiset menetelmät ovat tärkeitä Hib-infektioiden havaitsemisessa ja rokotteen toiminnan seuraamisessa. Perinteisesti voidaan käyttää nopeita biokemiallisia testejä, kuten agglutinaatiotestejä, jotka havainnoivat vasta-aineiden kykyä aggregoida kapselia. Nämä testit eivät kuitenkaan ole yhtä luotettavia kuin bakteerin genomituntemukseen perustuvat uudemmat molekulaariset ja sekvenssityyppejä havaitsevat menetelmät, sillä ne ovat biokemiallisia testejä spesifisempiä ja sensitiivisempiä. Biokemiallisten testien ohelle on vakiintunut käyttöön muun muassa polymeraasiketjureaktioon perustuvia diagnostisia menetelmiä, jotka havaitsevat suoraan spesifisiä kapseligeenejä, ja ovat hyvin sensitiivisiä ja spesifisiä. Kapselia voidaan havaita muun muassa sitä koodaavien geenien, kuten Hib:lle spesifisten geenien (bcs1, bcs2 bcs3 ja bcs4), avulla. Hib-bakteerin diagnostiikka on kehittynyt tehokkaammaksi, ja nykyään on mahdollista hyödyntää entistä enemmän tietokoneohjelmia ja niillä muodostettua dataa esimerkiksi osana massaspektrometrian havaitsemismenetelmiä. Tulevaisuudessa diagnostisten menetelmien kehittäminen on tärkeää mahdollisimman luotettavan ja nopean Hib-diagnoosin tekemiseksi.