Cross-border Consumer ADR and Insurance-based Investment Products

Abstract

This thesis examines cross-border consumer alternative dispute resolution (ADR) in Finland, Sweden, Ireland, and Luxembourg in the case of insurance-based investment products (IBIPs). The research is based on comprehensive material that includes sources of law, ADR procedural rules, ADR decisions, EIOPA publications, legal literature, and information about ADR entities. The research method of the thesis is legal dogmatics. The study also includes elements of comparative law.

The research is divided into three main sections. First, ADR is examined as a dispute resolution mechanism as well as in comparison to judicial proceedings. Second, ADR procedural rules for IBIPs are studied in four Member States. Third, ADR and liability rules for financial services providers (FSPs) in different legal roles are studied under Finnish insurance laws. The research covers insurance intermediaries, insurance undertakings as well as investment firms. In addition, the compulsory liability insurance of insurance brokers is investigated.

Based on this research, there are significant differences between ADR procedures and judicial proceedings, in country-specific ADR procedures and between the FSPs in different legal roles under Finnish insurance laws. In general, either the IBIP insurer or the liability insurer bears the responsibility for IBIP-related damages. Nevertheless, this does not apply to the activities of insurance brokers that are not related to financial instruments or that are carried out in the role of a tied agent. The competent ADR entity is determined based on the domicile (head office) of the responsible insurer. As regards insurers operating under the freedom to provide services (FOS), there may be competent ADR entities in both the home and the host Member States. The study also sheds light to certain challenges with access to ADR and possible multi-party complaints. For instance, it is possible that no ADR entity has competence to resolve a cross-border complaint.

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan sijoitusvakuutusten (IBIP) rajat ylittävää vaihtoehtoista riidanratkaisua (ADR) Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa ja Luxemburgissa. Tutkimus perustuu kattavaan aineistoon, joka sisältää oikeuslähteitä, ADR-menettelysääntöjä, ADR-päätöksiä, EIOPA:n julkaisuja, oikeuskirjallisuutta sekä tietoa ADR-elimistä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on oikeusdogmatiikka. Tutkimuksessa on myös vertailevan oikeuden elementtejä.

Tutkimus on jaettu kolmeen pääosioon. Ensin ADR-menettelyä tarkastellaan riidanratkaisumekanismina sekä verrattuna tuomioistuinmenettelyyn. Tämän jälkeen sijoitusvakuutuksia koskevia ADR-menettelysääntöjä tutkitaan neljässä EU-jäsenmaassa. Lopuksi eri juridisissa rooleissa toimivien finanssipalvelujen tarjoajien ADR- ja vastuusääntöjä tutkitaan Suomen vakuutuslakien mukaan. Tämä osio kattaa vakuutusedustajat, vakuutusyhtiöt sekä sijoituspalveluyritykset. Lisäksi selvitetään vakuutusmeklarien pakollista vastuuvakuutusta koskevat säännöt.

Tämä tutkimus tuo esiin merkittäviä eroja ADR- ja tuomioistuinmenettelyjen välillä, maakohtaisissa ADR-menettelyissä sekä eri juridisissa rooleissa toimivien finanssipalvelujen tarjoajien välillä. Vastuu sijoitusvakuutuksiin liittyvistä vahingoista on joko sijoitusvakuutus- tai vastuuvakuutusyhtiöllä. Poikkeuksena tästä on vakuutusmeklarien toiminta, joka ei liity rahoitusvälineisiin tai jota harjoitetaan sidonnaisasiamiehen roolissa. Toimivaltainen ADR-elin määräytyy vastuussa olevan vakuutuksenantajan kotipaikan (pääkonttorin) perusteella. Palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti toimivien vakuutuksenantajien osalta toimivaltaisia ADR-elimiä voi olla sekä koti- että vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tutkimus valaisee myös tiettyjä haasteita, jotka liittyvät ADR-menettelyn saatavuuteen ja mahdollisiin useita finanssipalvelujen tarjoajia koskeviin valituksiin. On esimerkiksi mahdollista, ettei millään ADR-elimellä ole toimivaltaa ratkaista rajat ylittävää sijoitusvakuutusriitaa.