Hydroksisteroidi (17-beeta) -dehydrogenaasi 12 entsyymin vaikutus luteolyysiin hiirimallilla

Tietueen suppeat tiedot
dc.contributor.authorNiinimäki, Lili
dc.contributor.departmentfi=Lääketieteelliset oppiaineet|en=Faculty of Medicine|
dc.contributor.facultyfi=Lääketieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Medicine|
dc.contributor.studysubjectfi=LL-tutkinto, syventävät opinnot|en=Advenced Studies in Medicine|
dc.date.accessioned2020-09-16T21:02:57Z
dc.date.available2020-09-16T21:02:57Z
dc.date.issued2020-08-04
dc.description.abstractHydroksisteroidi (17-beeta) -dehydrogenaasi 12 (HSD17B12) on entsyymi, joka katalysoi 17-ketosteroidien ja 17β-hydroksisteroidien välistä konversiota. Se vaikuttaa myös esim. rasvahappojen, steroleiden ja retinoidien metaboliaan. HSD17B12 vaikuttaa rasvahappojen elongaatioon ja näin ollen sillä on vaikutusta myös arakidonihapon synteesiin, joka puolestaan toimii mm. prostaglandiinien prekursorina. Prostaglandiinien tiedetään vaikuttavan naisen hedelmällisyyteen ja sukupuolielimistöön. Tutkimusryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa HSD17B12:n haploinsuffisienssi johti hiirinaarailla alentuneeseen hedelmällisyyteen. HSD17B12:n suhteen heterotsygooteilla hiirinaarailla (HSD17B12HEZ), joilla on vain yksi toimiva HSD17B12-alleeli, kiimakierron diestrus-vaihe oli myös pidentynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella HSD17B12-entsyymin vaikutusta luteolyysiin käyttäen HSD17B12HEZ-hiirinaaraita ja vertailuryhmänä WT-hiirinaaraita. Hypoteesinamme oli, ettei luteolyysi käynnisty normaalisti HSD17B12HEZ-hiirillä alentuneen prostaglandiinituotannon vuoksi. Tässä tutkimuksessa HSD17B12HEZ- ja WT-hiirinaaraille indusoitiin hormonaalisesti ovulaatio. Ilman raskautta keltarauhanen yleensä surkastuu muutaman päivän kuluttua ovulaatiosta. Tutkimusta varten keräsimme hiirten kohdut ja munasarjat keltarauhasten surkastumista analysoidaksemme 5 ja 7 päivää ovulaation jälkeen formaliinifiksatiiviin. Parafiiniblokkeihin valetut kudokset leikattiin mikrotomilla ja näytteet värjättiin perjodihappo-Schiff- ja hematoksyliini-eosiini-värjäyksillä, jotta luteolyysiä voitiin tarkastella histologisesti. TUNEL -immunofluoresenssivärjäys tehtiin apoptoosin tutkimiseksi. Yleensä apoptoosia nähdään muutama päivä ovulaation jälkeen. Tässä kokeessa emme löytäneet merkittävää eroa keltarauhasen surkastumisessa WT- ja HSD17B12HEZ-naaraiden välillä. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen myös muita mahdollisia diestruksen pidentymiseen johtavia mekanismeja.
dc.format.extent36
dc.identifier.olddbid167267
dc.identifier.oldhandle10024/150395
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/21960
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2020091669636
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightssuljettu
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/150395
dc.subjectfysiologia, histologia, kiimakierto, luteolyysi, diestrus, hydroksisteroidi (17-beeta) -dehydrogenaasi 12, HSD17B12, prostaglandiini, apoptoosi
dc.titleHydroksisteroidi (17-beeta) -dehydrogenaasi 12 entsyymin vaikutus luteolyysiin hiirimallilla
dc.type.ontasotfi=Syventävien opintojen kirjallinen työ|en=Second Cycle degree thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Name:
Niinimaki_Lili_opinnayte.pdf
Size:
1.05 MB
Format:
Adobe Portable Document Format
Lataa

Kokoelmat

Pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt sekä syventävien opintojen opinnäytetyöt (rajattu näkyvyys)