Ulkomaisen yhtiön suomalaisen kiinteän toimipaikan korkomenojen vähennysoikeus

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, miten ulkomaisen yhtiön suomalaisen kiinteän toimipaikan korkomenot ovat vähennyskelpoisia. Tutkielman kannalta koron ja kiinteän toimipaikan käsitteet ovat tärkeässä roolissa. Korkomenojen vähennyskelpoisuutta on rajoitettu viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti ja tutkielmassa käydäänkin läpi erityissääntelyn kehitys korkomenojen vähennyskelpoisuutta koskien. Viimeisin lainsäädännön muutos astui voimaan vuoden 2019 alusta, kun veronkiertodirektiivin korkomenojen vähennyskelpoisuutta koskevat säännökset implementoitiin osaksi Suomen lainsäädäntöä. Sääntelyn kehityksen lisäksi tutkielmassa käsitellään yleistä veronkiertolauseketta sekä verotuksen legaliteettiperiaatetta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut on koottu omaan lukuunsa, niin kuin myös niiden analysointi. Tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkielma ja sen lähteinä on käytetty kattavasti oikeuskirjallisuutta ja virallislähteitä. Virallislähteistä lait, hallituksen esitykset ja EU-säädökset ovat tärkeässä roolissa. Myös Korkeimman hallinto-oikeuden korkomenojen vähennysoikeutta koskevia ratkaisuja on hyödynnetty tutkielmassa. Voidaan todeta, että korkomenojen vähennysoikeutta on rajoitettu huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rajoitus on kuitenkin vaikuttanut käytännössä vain vähennyskelpoisten korkojen määrään, ei niinkään siihen, mitä on pidettävä vähennyskelpoisena korkona. Aihe pysyy ajankohtaisena, sillä uutta lainsäädäntöä soveltavaa oikeuskäytäntöä on odotettavissa. Asiasanat: korkovähennys, kiinteä toimipaikka, elinkeinoverolaki, veronkiertodirektiivi