”Olen tottunut ja kotoutunut aika hyvin : ” Pakolaisten kokemuksia kotoutumisesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin pakolaisten kokemuksia kotoutumisesta. Tavoitteenani oli tarkastella kotoutuvien pakolaisten tuottamaa kotoutumispuhetta ja etsiä siitä yhdistäviä teemoja. Tutkimuskysymykseni olivat, mitä kotoutuminen merkitsee pakolaisille ja mihin asioihin heidän elämässään kotoutuminen liittyy.

Laadullisen tutkimukseni aineisto koostui viidestä teemahaastattelusta. Aineistonkeruumenetelmässä hyödynsin myös narratiivista kerrontaa. Haastateltavat olivat saman kunnan asukkaita, joilla oli virallinen pakolaisasema. Haastattelut toteutettiin kolmen-neljän vuoden Suomessa asumisen jälkeen, jolloin analyysin kohteena oli erityisesti kotoutumisajan loppuvaiheessa muodostunut kokemus kotoutumisesta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa painottui aineiston tarinallisuus. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen tausta rakentui fenomenologis-hermeneuttisen tieteenperinteen ja sosiaalisen konstruktionismin pohjalle. Tutkimuksen keskeiset kotoutumisteoriat olivat John Berryn akkulturaatioteoria ja Friedrich Heckmannin malli maahanmuuttajan sosiaalisesta kotoutumisesta.

Kotouttavalla sosiaalityöllä on tärkeä rooli kotoutumisen tukemisessa. Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että kotoutuminen on pakolaisen oman elämän hallintaa ja oman toimijuuden rakentamista, jotka muodostuvat oman paikan löytämisestä, sopeutumisesta uuteen ympäristöön ja arjen taidoista. Kotoutumisen keskeinen elementti on kotoutujan usko tulevaisuuteen, joka rakentuu vaiheittain. Kotouttamistyö nähdään usein viranomaispainotteisena toimintana. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että viranomaisjohtoisen kotouttamistyön kehittämisessä kannattaa hyödyntää myös kotoutujien kokemuksia ja heidän tuottamaansa paikallista kotoutumiskokemusta.