Haikun kaikua suomeksi : morfosyntaktinen näkökulma Kai Niemisen suomennoksiin

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee klassisen japanin kirjallisuuden asiantuntijana ja kääntäjänä tunnetun Kai Niemisen tekemiä haikusuomennoksia Matsuo Bashōn (1644–1694) ja Taneda Santōkan (1882–1940) haikurunoista. Tarkastelen, miten suomen kielen tavutyypit ja persoonapronominien käyttö sopivat haikurunon muotoon (tavujen sijoittaminen rakenteeseen 5 – 7 – 5), kuinka käännöksessä noudatetaan haikurunojen alkuperäisiä sääntöjä kuten tavumäärää, leikkaussanoja ja vuodenaikasanoja, ja käännöksessä tehtyjä ratkaisuja. Tutkielmani aineisto koostuu Bashōn ja Santōkan haikurunoista; kummankin haikurunoja on 10 eli yhteensä 20, joita Nieminen (1950–) on kääntänyt suomeksi. Valitsin 20 haikurunoa siten, että niissä on käytetty erilaisia toteutustapoja, jotta nähdään erilaisia ratkaisuja myös suomennoksista. Valitsemani haikurunoilijat edustavat eri aikakautta ja eri tyyliä: Bashō on perinteisen tavan lisäksi kehittänyt oman poetiikkansa, ja Santōka pidetään vapaarytmisen haikun edustajana. Tutkimukseni on tapaustutkimus, ja tarkastelen morfosyntaktisesta näkökulmasta haikusuomennosten toteutusta. Tutkielmasta käy ilmi, että Niemisen tekemät suomennokset noudattavat haikun sääntöjä tunnollisesti säilyttäen haikun yksinkertaisuuden muotoilun ja tunnelman. Suomen kielen tavutyypit mahdollistavat haikun toteutusta suomeksi, koska valikoimalla eri pituisia tavuja voidaan muodostaa 17-tavuinen haiku. Niemisen tekemät ratkaisut kuten säkeiden esitysjärjestelyn muuttaminen johtuvat suomen ja japanin toisistaan poikkeavasta syntaksista ja sanajärjestyksestä.