Fyysinen ympäristö laadukkaan palvelutuotannon edistäjänä terveydenhuoltosektorilla

Abstract

Hoitoympäristöt ovat keskeinen osa terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Olemassa olevat hoitoympäristöt eivät kuitenkaan palvele nykyistä palvelutuotantoa parhaalla mahdollisella tavalla. Tieto ja kokonaisvaltainen ymmärrys fyysisen hoitoympäristön käytännön roolista ja merkityksestä palvelutuotannon laadun edistämisessä on puutteellista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida, miten fyysisen ympäristön avulla voidaan edistää laadukasta palvelutuotantoa terveydenhuoltoalalla. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa hyödynnettiin abduktiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kahdeksan teemahaastattelun avulla.

Kirjallisuuskatsauksen pohjalta laadukkaan palvelutuotannon kriteereiden terveydenhuollon kontekstissa tunnistettiin liittyvän palvelun tekniseen, hallinnolliseen, ihmistenväliseen ja ympäristön laatu-ulottuvuuteen. Palvelutuotannon laadun edistämisen näkökulmasta merkityksellisimmiksi nousevat hoitoympäristön ja palvelun teknisen laatukriteerin välillä tunnistetut yhteydet. Nämä yhteydet huomioimalla voidaan minimoida terveyspalvelun tuottamiseen liittyviä riskejä ja edistää palveluntarjoajan asiantuntijuutta. Erityisesti valaistus ja tilan tarkoituksenmukaisuuden elementit tarjoavat merkittävän mahdollisuuden edistää palvelutuotannon laatua terveydenhuoltoalalla, sillä ensisijaisesti nämä ympäristön elementit vaikuttavat laadukkaan terveyspalvelun tuottamiseen ja mahdollistavat sen. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että fyysisen palveluympäristön ja palvelutuotannon laadun välisen yhteyden tarkastelussa tulisi aina huomioida toiminnan konteksti.

Kontekstuaalisen teoreettisen kontribuution lisäksi saatujen tulosten perusteella tarjotaan liikkeenjohdolle, arkkitehdeille, suunnittelijoille ja julkisen sektorin päättäville tahoille käytännön suosituksia laadukkaan palvelutuotannon edistämiseksi terveydenhuoltoalalla. Hoitoympäristön tarjoaman täyden potentiaalin hyödyntämiseksi tulevaisuudessa hoitoympäristöjen suunnittelun keskiöön tulisi palvelutuotannon laadun edistämiseksi asettaa arkkitehtejä ja suunnittelijoita useammin tilassa toimivat, terveyspalveluita tuottavat, eri lääketieteenalojen ammattilaiset.