Suomen rahapelijärjestelmäuudistuksen perustuslaillinen ja EU-oikeudellinen tarkastelu
835.07 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset43
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Yksi Suomen harvoista jäljellä olevista yksinoikeusjärjestelmistä hajotetaan, kun yksityisille yrityksille mahdollistetaan luvanvarainen digitaalisten rahapelien tarjoaminen vuodesta 2027 eteenpäin. Monopoli on käytännössä menettänyt merkityksensä digitaalisessa kanavassa, koska valtionyhtiö Veikkaus Oy kerää enää noin puolet suomalaisten digitaalisiin rahapeleihin käyttämästä rahamäärästä. Suomalaiset pelaavat rahapelejä vuosittain noin 1,5 miljardilla eurolla. Valtion yksinoikeus säästetään muiden kuin verkossa tarjottavien rahapelien suhteen. Tulevan järjestelmän tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä pelihaittoja sekä lisätä järjestelmän sisälle kohdistuvan pelaamisen osuutta kokonaiskulutuksesta.
Tuleva järjestelmä on edellistä avoimempi, mutta se rajoittaa silti perusoikeuksista erityisesti elinkeinovapautta, koska rahapelien järjestämiseen tarvitaan lupa. Järjestelmä rajoittaa myös ETA-alueen sisämarkkinoilla vaalittua vapaiden palveluiden liikkuvuutta, joten malli on perusteltava hyväksyttävällä syyllä. Rahapelien osalta tällaiseksi syyksi on sekä perustuslakivaliokunnan että EU-tuomioistuimen vakiintuneilla tulkinnoilla hyväksytty kansanterveyden edistäminen pelihaittoja vähentämällä. Perustuslaillisen ja EU-oikeudellisen tulkinnan ytimessä ovat pitkälti samat ohjeet: perusvapauksien rajoitusten tulee olla oikeasuhteisia, tarkoituksenmukaisia, ja välttämättömiä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on valittava sellainen malli, joka vähiten loukkaa perusoikeuksia. Perusoikeuksia ei saa loukata sellaisella lainsäädännöllä, jolla ei todellisuudessa voida päästä asetettuun tavoitteeseen eikä sellaisella lainsäädännöllä, joka kohtuuttomasti loukkaa perusoikeuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä, onko tuleva malli näiden vaatimusten ja siten perustuslain sekä EU-oikeuden mukainen.
Tutkielmassa hyödynnetään myös eri eurooppalaisten rahapelijärjestelmien vertailua. Tavoitteena on saada yleiskuva eri järjestelmistä ETA-alueen sisämarkkinoilla ja ymmärtää, mitkä mallit toimivat parhaiten suhteessa niiden tavoitteisiin. Vertailun tuloksena havaittiin yksittäisiä keinoja, jotka edesauttavat järjestelmän onnistumista mutta todettiin myös se, että yksiselitteisesti parasta mallia rahapelien järjestämiseen ei ole määriteltävissä.
Tutkielmassa todetaan, että tulevalla mallilla ei ole edellytyksiä kokonaisuudessaan saavuttaa sille asetettuja tavoitteita. Erityisesti pelihaittojen määrä tulee mitä luultavimmin kasvamaan, vaikka vaihtoehtoisiakin järjestelmiä olisi ollut valittavissa. Valitut keinot ovat lisäksi joiltain osin tarpeettoman rajoittavia. Monopolin säilyttäminen kivijalassa ei ole välttämätön keino, koska lisenssimallin ulottaminen kivijalkapelaamiseen mahdollistaisi asetettujen tavoitteiden saavuttamisen yhtä hyvin, mutta merkittävästi pienemmällä elinkeinovapauden rajoituksella. Tutkielmassa todetaan erityisen ongelmalliseksi henkilön tuloverotusta koskeva lainkohta, jossa järjestelmän ulkopuolelle pelaavia verotetaan bruttovoitoista. Ammattivedonlyöjien mahdollisuus harjoittaa ammattiaan vaikeutuu huomattavasti, koska heillä ei tule olemaan mahdollisuutta saada verotustaan tarkasteltavaksi vuositasolla. Verotuskäytännön todetaan perustuvan Verohallinnon tulkintaan vedonlyönnin luonteesta, mikä todetaan tutkielmassa virheelliseksi. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi pienempiä haasteita tulevasta mallista, kuten kryptovaluutoilla tapahtuvan rahapelaamisen kieltämisestä.
Erityisiä EU:n sisämarkkinoihin liittyviä haasteita tutkielman perusteella ei todeta, koska EU antaa tosiasiassa merkittävän määrän harkintavaltaa jäsenvaltioille, eikä unioni käytännössä vaadi kunnollisia vaikutusarviointeja järjestelmien tehokkuudesta.