Yksityisyyden suojan toteutuminen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee viranomaisten välistä sosiaali- ja terveydenhuollon potilas- ja asiakastiedon luovutusta tilanteissa, joissa suostumusta tiedonsiirtoon ei potilaalta tai asiakkaalta saada. Tutkielma keskittyy yksityisyyden suojan toteutumiseen näissä kyseisissä tiedonsiirtotilanteissa. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, millaisia vaatimuksia ja oikeudellisia reunaehtoja perustuslaki asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonsiirtotilanteiden yksityisyyden suojan toteutumiselle. Lisäksi tutkielmassa käsitellään lakeja, jotka vaikuttavat viranomaisten harkintaan luovuttaa tietoa. Yleislakeina tutkimuksen alla ovat laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja tietosuojalaki. Erityislaeista käsittelen niitä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia lakeja, jotka sisältävät säännöksiä tiedon luovuttamisesta ja pyytämisestä. Käsittelyn alla olevat lait ovat laki potilaan asemasta ja oikeuksista, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, sosiaalihuollon asiakirjoista annettu laki, laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä sekä lastensuojelulaki. Tulen myös sivuamaan muiden lakien ja asetusten sisältöä siltä osin, kuin se on tarpeellista tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimus on lainopillinen ja sisältää jossain määrin käsiteanalyysia. Yleis- ja erityislakien sisältö suhteutetaan perustuslain, perusoikeusnäkökulman ja perusoikeusrajoitusten antamiin reunaehtoihin ja arvioidaan nykyistä lainsäädäntöä. Olemassaoleva sosiaali- ja terveydenhuollon potilas- ja asiakastietoja koskeva lainsäädäntö on riippuvainen viranomaisen suorittamasta intressipunninnasta, jonka lisäksi muu viranomaista velvoittava lainsäädäntö vaikuttaa päätöksentekoon.