Perheensisäisen lapsuudenaikaisen kaltoinkohtelun yhteys alaikäisten tekemiin henkirikoksiin

Abstract

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksemme käsittelee alaikäisten henkirikosten tekijöiden perheolosuhteita. Tavoitteenamme oli selvittää, onko perheensisäinen kaltoinkohtelu yhteydessä alaikäisten tekemiin henkirikoksiin. Tarkastelimme, esiintyykö jotakin tiettyä kaltoinkohtelutyyppiä (fyysinen, emotionaalinen ja seksuaalinen) henkirikoksen tekijöillä muita tyyppejä enemmän. Kiinnostuimme aineiston pohjalta tarkastelemaan myös sitä, korostuuko kaltoinkohtelun kokeminen henkirikoksen tekijöillä sukupuolittain. Ilmiö on ajankohtainen alaikäisten tekemien henkirikosten lisäännyttyä viime vuosina.Vastaavanlaista katsausta ei ole kuitenkaan tehty pariinkymmeneen vuoteen.

Katsauksemme tutkimustulosten mukaan perheessä koettu kaltoinkohtelu on korostunut alaikäisillä henkirikoksen tekijöillä (M = 38.8 %) verrattuna yleisväestössä koettuun kaltoinkohteluun, jonka esiintyvyys oli 0.25 % Suomessa. Tulokset kaltoinkohtelutyypeistä olivat ristiriitaisia, eikä mikään yksittäinen kaltoinkohtelun tyyppi korostunut selvästi muita tyyppejä enemmän henkirikoksen tehneillä. Emotionaalista kaltoinkohtelua esiintyi kuitenkin niukasti enemmän (M = 45.42 %) kuin fyysistä kaltoinkohtelua (M = 49.10 %). Vähiten esiintyi seksuaalista kaltoinkohtelua (M = 36.79 %).

Tutkimusten perusteella henkirikoksen tehneet tytöt kokivat poikia useammin kaltoinkohtelua perheessä tyttöjen keskiarvon ollessa 44.23 % ja poikien 20.17 %. Pojilla oli kaltoinkohtelun lisäksi enemmän muita mahdollisia selitysmalleja. Yksilöllisten riskitekijöiden huomiointi on näin ollen tärkeää kliinisessä kontekstissa. Jatkossa olisi tärkeää saada tuoreempaa tutkimusta ilmiöstä, jotta tiedettäisiin paremmin, mikä vaikutus on perheolosuhteilla tämän päivän kasvuympäristöissä.