Sivistyksen uudelleen sanoittaminen : sivistyksen ulottuvuudet ja diskurssit mediateksteissä Sivistyksen teemavuonna 2024

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia sivistyksen ulottuvuuksia verkossa julkaistuissa mediateksteissä esitettiin ja millaisia sivistyksen diskursseja oli tunnistettavissa vuonna 2024, jolloin vietettiin opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämää Sivistyksen teemavuotta. Tutkimuksessa sivistyksen ulottuvuuksilla tarkoitetaan sivistyksen erilaisia asiayhteyksiä ja näkökulmia, joiden osana, lähtökohtana tai päämääränä sivistystä voidaan pitää. Sivistyksen diskursseilla tutkimuksessa tarkoitetaan erilaisia kielenkäytön tapoja, joilla todellisuutta sivistyksestä rakennetaan. Tutkimuksen tavoitteena on luoda katsaus nykyiseen käsitykseen sivistyksestä sekä siihen, miltä sivistyksen yhteiskunnallinen tulevaisuus sen valossa näyttää.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin sivistysteorioihin perustuvan modernin sivistyskäsityksen, Suomen sivistyksen historian ja eri aikojen sivistysideaalien kuvauksesta sekä katsauksesta sivistyksen tämän hetkisiin poliittisiin diskursseihin. Lisäksi lähellä sivistyksen ideologiaa nähtiin olevan elinikäisen oppimisen ja jatkuvan oppimisen ihanteet, jotka toimivat tutkimuksessa vertailukäsitteinä yhteiskunnallis-poliittisten ideologioiden tarkastelussa. Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana ja tulkintakehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi, jonka taustaoletuksena on tiedon, todellisuuden ja merkitysten sosiaalinen ja yhteisöllinen rakentuminen. Mediatekstien käsitettiin toimivan näiden yhteiskunnassa sosiaalisesti rakennettujen sekä jaettujen sisältöjen ja diskurssien heijastuksena, sillä medialla voidaan nähdä olevan valtaa vaikuttaa ihmisten käsityksiin ja kokemuksiin yhteiskunnallisista aiheista. Tutkimuksessa ymmärrys tiedonmuodostusprosessista nojautui puolestaan hermeneutiikan tieteenfilosofiaan, joka korostaa erityisesti tekstiin pohjautuvaa merkityksien uusiutuvaa sekä laajentuvaa ymmärtämistä ja tulkintaa.

Tutkimusaineisto koostui 19:stä Helsingin Sanomien julkaisusta sekä kuudesta blogitekstistä ja kuudesta ei-tieteellisestä artikkelista. Tutkimusaineiston analysointi toteutettiin laadullisia aineistolähtöisiä analyysimenetelmiä käyttäen. Sivistyksen ulottuvuuksia etsittiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja diskursseja tunnistettiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin.

Tutkimustuloksena muodostettiin kuusi sivistyksen ulottuvuutta sekä kuusi sivistyksen diskurssia. Sivistyksen yhteiskunnallinen merkitys näyttäytyi hallitsevimpana niin ulottuvuutena kuin diskurssinakin. Sivistys koettiin selvästi myös yksilön oikeutena ja kulttuurisena pääomana. Lisäksi sivistyspuhe kietoutui usein yleissivistyksen eli oppineisuuden, kasvatuksen ja koulutuksen sekä kritiikin ja huolien ympärille. Nykyinen sivistyskäsitteen tieteellinen määrittely on kiinnittynyt globaalien ongelmien ratkaisuun, kestävämmän tulevaisuuden luomiseen sekä yhteisöllisiin lähtökohtiin. Nämä näkökulmat eivät kuitenkaan olleet vallitsevia mediateksteissä, vaikka niitä ajoittain sivuttiin. Erilaiset sivistykseen liittyvät kannanotot olivat usein yhteydessä poliittisiin päätöksiin, koulutuksen sekä taiteen- ja kulttuurin nykytilaan, yksilön oikeuksiin sekä tulevaisuuden näkymiin Suomen ja suomalaisten kannalta. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista muodostettiin, että sivistys on yhä osa suomalaista kansallisidentiteettiä, joka perustuu edelleen pitkälti perinteisiin sivistysideaaleihin ja Suomen menneisiin saavutuksiin hyvinvointi-, oikeus- ja sivistysvaltiona.