Riistakameroihin perustuvan etäisyyslaskennan käyttö valkohäntäkauriiden (Odocoileus virginianus) tiheyksien arvioinnissa

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää riistakameroihin perustuvan etäisyyslaskennan käytön soveltuvuutta valkohäntäkauriin (Odocoileus virginianus) tiheysarvioinnissa, sekä vertailla kannantiheyden vaikutusta arviointimenetelmän toimivuuteen. Tiheysarviointien avulla pystytään laskemaan kannantiheyksien jakautumista alueellisesti, jolla on suuri merkitys kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelussa.

Tutkielmassani käytän samoja tai vastaavia menetelmiä, kuin Pfeffer ym. vuonna 2017 vastaavassa tutkimuksessaan Ruotsissa. Tärkeimpänä menetelmänä käytän Rowcliffen ym. vuonna 2008 julkaisemaa tiheydenarviointikaavaa nimeltään random encounter model (REM). Tutkimusalueenani toimii kaksi metsäsaareketta Loimaan kunnassa, joihin sijoitettiin yhteensä kahdeksan riistakameraa neliön muotoisiin muodostelmiin noin 300 metrin etäisyydelle toisistaan. Riistakamerakuvista mitattujen arvojen avulla saadaan REM-kaavalla alueen valkohäntäkauriiden tiheysarvio. Selvitän kannantiheyden vaikutusta ja menetelmän toimivuutta vertailemalla saman alueen valkohäntäkauriiden tiheysarvioita sekä syksyltä 2017 ennen metsästyskautta että sen jälkeen keväältä 2018.

Syksyn 2017 tiheysarvioksi saatiin 6,8 yksilöä/km² (n=202) ja kevään 2018 tiheydeksi 0,4 yksilöä/ km² (n=21). Luonnonvarakeskus arvioi tutkimusalueen valkohäntäkauriiden tiheydeksi keväällä 2017 3 yksilöä/km² ja keväällä 2018 hieman yli 3 yksilöä/km². Valkohäntäkauriin vasan-tuottoprosentin (62,9%) perusteella saamani tiheysarvio syksyllä 2017 on uskottava. Kevään 2018 hyvin alhaista tiheysarviota saattaa selittää pieni otoskoko, vuodenaikaisvaihtelut populaatiossa ja pohjoisen metsäsaarekkeen hakkuun aiheuttama häiriö. Tutkimukseni perusteella suosittelen menetelmän testaamista vielä laajemmassa tutkimuksessa mahdollisesti vapaaehtoisien metsästäjien avustuksella.