Kemiallisesti modifioidut aptameerit

Abstract

Aptameerit ovat yksijuosteisia DNA- tai RNA-molekyylejä, jotka pystyvät sitoutumaan spesifisesti kohteeseensa kuten molekyyleihin tai soluihin. Aptameerit koostuvat nukleotideistä, joissa emäsosa on joko adeniini (A), sytosiini (C), guaniini (G), tymiini (T) tai urasiili (U). Nämä nukleotidit muodostavat nukleiinihapposekvenssejä, jotka ovat noin 20–100 nukleotidin pituisia.

Aptameereillä on monia ominaisuuksia kuten selektiivisyys, muokattavuus sekä alhainen immunogeenisyys. Niitä on lisäksi halpaa ja nopeaa valmistaa SELEX-prosessin (Systematic Evolution of Ligands by Exponential enrichment) avulla. Näiden monien hyvien ominaisuuksien ansiosta aptameerejä voidaan käyttää esimerkiksi lääkkeissä ja niiden kuljetuksessa sekä biosensoreina.

Kuitenkin aptameereillä on myös heikkouksia, jotka vaikeuttavat aptameerien hyödyntämistä hoidollisissa sovelluksissa. Näitä heikkouksia ovat muun muassa aptameerien stabiilisuus, riittämätön sitoutumisaffiniteetti sekä sitoutuminen muualle kuin haluttuun kohteeseen. Näitä ominaisuuksia voidaan kuitenkin parantaa modifioimalla aptameerejä kemiallisesti. Erilaisia muokkausmenetelmiä ovat esimerkiksi post-SELEX ja in vivo -SELEX, joissa aptameeriin voidaan liittää muun muassa funktionaalisia ryhmiä. Aptameerien kemiallinen modifiointi on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi ja se mahdollistaa aptameerien käytön vaativissakin hoidollisissa sovelluksissa.