Uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumuksen ehkäisy – osastonhoitajien näkemykset

Abstract

Uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jolla on moninaisia haitallisia seurauksia terveydenhuollon asiakkaille, terveydenhuoltojärjestelmälle ja sairaanhoitajille itselleen. Sairaanhoitajien työuupumus vaarantaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta sekä aiheuttaa sairauspoissaoloja, työkyvyn heikentymistä ja alalta poistumista. Uran alkuvaiheessa olevat sairaanhoitajat ovat erityisessä vaarassa uupua uuteen ammatilliseen rooliinsa liittyvän stressin ja sopeutumiseen liittyvien haasteiden vuoksi. Hoitotyön esihenkilöt ovat keskeisessä asemassa työhön liittyvien kuormitustekijöiden vähentämisessä ja työuupumuksen ehkäisyssä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidossa työskentelevien osastonhoitajien näkemyksiä uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumuksen ehkäisystä ja siihen liittyvästä koulutuksesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää osastonhoitajien työn ja koulutuksen kehittämisessä uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumuksen ehkäisemiseksi.

Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kahden yliopistosairaalan osastonhoitajilta (n=9) teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan osastonhoitajat ehkäisivät uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumusta psykososiaalisella johtamisella ja työntekijöiden tukemisella. Psykososiaalinen johtaminen muodostui ilmapiirivaikuttamisesta, vuorovaikutuksellisesta johtamisesta ja integroitumisen tukemisesta. Työntekijöiden tukeminen muodostui työhyvinvoinnin tukemisesta, perehdyttämisen koordinoinnista ja työjärjestelyiden tekemisestä. Osastonhoitajilla oli vaihtelevia näkemyksiä uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumuksen ehkäisyyn liittyvästä koulutuksesta. Osastonhoitajat pitivät pääsääntöisesti tutkintokoulutuksesta saatua osaamistaan riittämättömänä ja kaipasivat käytännönläheistä koulutusta esimerkiksi työhyvinvoinnin tukemiseen ja vaativien johtamistilanteiden hallintaan.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että osastonhoitajat ehkäisevät uran alkuvaiheessa olevien sairaanhoitajien työuupumusta monipuolisesti, mutta tarvitsevat myös monitahoista tukea ja syvällisempää koulutusta tehtäväänsä. Osastonhoitajat voisivat hyötyä osaamisen kehittämisen muodoista, jotka tarjoavat myös konkreettista tukea johtamistyöhön.

Burnout among early-career nurses is a significant societal problem with wide-ranging adverse consequences for healthcare clients, the healthcare system, and the nurses themselves. Nurse burnout compromises the quality of care and patient safety, and leads to increased sickness absence, reduced work ability, and leaving the profession. Early-career nurses are at particular risk of burnout due to the stress associated with transitioning into a new professional role and the challenges of adaptation. Nurse managers play a key role in reducing work-related stressors and in preventing burnout.

The purpose of this study was to describe the perceptions of nurse managers working in specialized healthcare regarding the prevention of burnout among early-career nurses and the related education. The aim was to produce knowledge that can be utilized in developing the work and education of nurse managers to prevent burnout among early-career nurses.

The study was conducted as a descriptive qualitative study. The data were collected through thematic interviews with nurse managers (n=9) from two university hospitals. The interviews were conducted as individual interviews, and the data were analyzed using inductive content analysis.

According to the results, nurse managers prevented burnout among early-career nurses through psychosocial leadership and employee support. Psychosocial leadership consisted of influencing the work climate, interactive leadership, and supporting integration into the workplace. Employee support consisted of promoting occupational well-being, coordinating orientation, and making work arrangements. Nurse managers had varying views on education related to preventing burnout among early-career nurses. They generally considered the competence gained from their degree education insufficient and called for more practice-oriented training, for example in supporting well-being at work and managing challenging leadership situations.

In conclusion, nurse managers prevent burnout among early-career nurses in diverse ways, but they also require multidimensional support and more in-depth training for their role. Nurse managers could benefit from forms of competence development that also provide concrete support for managerial work.