Samankaltainen konkurrenssi : Lainopillinen tutkimus rikosykseyksien rajaamisesta

Abstract

Saman tunnusmerkistön näkökulmasta suoritettava yhden ja usean rikoksen rajanveto on sekä lainkäytön että rikoslainopin kannalta merkittävä oikeuskysymys. Kyse on yhdestä rikoskonkurrenssin osa-alueesta, jota on vakiintuneesti kutsuttu nimellä rikosten yksiköinti. Rikoslakiin ei nykyisellään sisälly säännöstä, joka ottaisi asiaan kantaa. Rajanveto on siten jäänyt oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden tehtäväksi.

Tutkielmassa rikosten yksiköinti kantaa nimeä samankaltainen konkurrenssi. Konkurrenssin ratkaisussa on vastaavasti kysymys rikosykseyksien rajaamisesta. Tutkielmassa tarkastellaan samankaltaista konkurrenssia sekä historiallisessa että rikoskonkurrenssiopillisessa kontekstissa. Tavoitteena on konkurrenssiratkaisun mallintaminen tavalla, joka yhtäältä justifioi oikeuskäytännössä vakiintuneiden ratkaisuperusteiden käytön ja toisaalta syventää niiden välisen vuorovaikutuksen ymmärtämistä. Samalla tutkielma käsittelee rikosykseyksien rajaamisen sidettä toiminnan moitearvosteluun ja syyteoikeuden vanhentumiseen.

Lähestymistapa on lainopillinen. Tutkimusaiheesta pyritään antamaan systemaattinen ja kriminaalipoliittiset sitoumuksensa tiedostava kokonaiskuva. Lähdemateriaalina on hyödynnetty erityisesti kotimaista ja ruotsalaista oikeuskirjallisuutta sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä.

Tutkielma tuo esiin, kuinka samankaltaisen konkurrenssin siteet edeltävään konkurrenssijärjestelmään, vallitsevan rikoskonkurrenssiopin systematiikkaan, rikosoikeuden keskeisiin arvopäämääriin, sekä konkurrenssiratkaisun oikeusvaikutuksiin muovaavat käsitystämme samankaltaisen konkurrenssin ratkaisusta. Oikeuskirjallisuudessa vakiintuneet KKO:n ratkaisujen analyyttiset kuvaukset eivät pysty tavoittamaan tätä konkurrenssiproblematiikan oikeudellista kerrostuneisuutta ja kompleksisuutta.