Kielihäiriöisten ja tyypillisesti kehittyneiden lasten lauseyhdistykset kerronnan tehtävässä

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa analysoitiin 8−10-vuotiaiden lasten käyttämiä lauseita yhdistäviä rakenteita kuvasarjakerronnan tehtävässä. Tutkittavat jaettiin vertailua varten kahteen ryhmään kielellisen kehityksen perusteella: tyypillisesti kehittyneet lapset (TK, n = 18) ja lapset, joilla puheen- ja kielenkehitys on ollut 2−3-vuotiaana viiveistä ja kouluiässä todettavissa oleva kehityksellinen kielihäiriö (Developmental Language Disorder, DLD, n = 19). DLD on kehityksellisistä häiriöistä yleisin ja se heikentää muun muassa ilmaisujen produktiivisuutta ja kompleksisuutta.

Lauseyhdistykset kuuluvat kerronnan kielellisiin rakenteisiin ja ne luovat osaltaan kertomuksesta yhtenäisen ja helposti ymmärrettävän. Lauseyhdistyksiin lukeutuvat muun muassa konjunktiot ja, kun ja sitten sekä epäsuorat kysymyslauseet. Alle kouluikäisten DLD-lasten lauseyhdistysten kehitys on ollut heikompaa verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Aihe on tärkeä, koska laajemmin tarkasteltuna kerrontataidot ovat oleellinen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja ne luovat pohjaa myös lukivalmiuksille.

Tutkimusaineisto on kerätty Turun yliopiston logopedian alan NeuroTalk-tutkimusprojektin yhteydessä. Lapset kertoivat tarinan tekstittömän, fiktiivisen kuvakirjan pohjalta. Litteroiduista kertomuksista tarkasteltiin lauseyhdistysten esiintymistä kuudessa semanttisessa tyyppiluokassa absoluuttisten frekvenssien osalta ja suhteutettuna ilmaisujen määrään. Lisäksi vertailtiin lauseyhdistysten kokonaismäärää ja erilaisten tyyppien määriä. Lauseyhdistystyyppien määrittelyyn käytettiin Liekon (1992) kehityshierarkiaa.

Molempien tutkimusryhmien lapset käyttivät monipuolisesti erilaisia lauseyhdistyksiä. Tilastollisesti merkitsevä ero löydettiin spesifioivista lauseyhdistyksistä (sis. joka ja mikä), joita TK-ryhmä käytti runsaammin. Tämän tutkimuksen mittareilla tarkasteltuna 8−10-vuotiaat DLD-ryhmän lapset olivat saavuttaneet ikäryhmänsä lauseyhdistysten kehityksessä. Tulosten yleistettävyyteen vaikuttaa kuitenkin muun muassa DLD:n yksilöllinen ilmeneminen sekä lauseyhdistysten määritelmään ja tutkimusmenetelmään liittyvät rajoitteet. Jatkossa ilmiötä voitaisiin tarkastella esimerkiksi pitkittäistutkimuksen kautta ja verrata tuloksia myös kirjoitettuihin kertomuksiin.