Valkohäntäpeurojen (Odocoileus virginianus) ja metsäkauriiden (Capreolus capreolus) tiheyden vaikutus alueen puutiaisten (Ixodes ricinus) määrään ja puutiaisten kantamien taudinaiheuttajien esiintyvyyteen riistaruokintapaikkojen läheisyydessä ja kontrollialueilla.

Abstract

Puutiaiset (Ixodes ricinus) ja niiden kantamien taudinaiheuttajien määrät ovat runsastuneet monilla alueilla viime vuosikymmenten aikana. Puutiaisten tiedetään loisivan useilla eri isäntälajeilla, mutta tietoa siitä millainen merkitys eri isäntälajeilla on puutiaisten määrään ja niiden kantamiin taudinaiheuttajiin on vielä niukasti. Viime aikoina paljon keskustelua on herättänyt hirvieläinten tiheyden vaikutus alueen puutiaisten määrän ja puutiaisten kantamiin taudinaiheuttajiin. Hirvieläimet toimiva tärkeinä veriaterian lähteinä puutiaisille, mutta ne ovat epäkelpoja väli-isäntiä Lymen borrelioosia aiheuttaville Borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmän bakteereille. Tässä tutkielmassa tarkastelin valkohäntäpeurojen (Odocoileus virginianus) ja metsäkauriiden (Capreolus capreolus) tiheyden vaikutusta puutiaisten määrään ja puutiaisten kantamiin taudinaiheuttajiin riistaruokintapaikoilla ja niiden läheisyydessä sijaitsevilla kontrollialueilla. Tutkielman aineisto kerättiin kesällä 2021 Varsinais-Suomessa.

Tutkimuksen tulosten perusteella korkeat peura- ja kauristiheydet eivät yksin aikaansaa korkeita puutiaismääriä. Vaikka peurojen ja kauriiden määrät tutkimusalueilla olivat jätösmäärien sekä riistaeläintilastojen perusteella korkeita, kaikkien tutkimusalueiden puutiaistiheydet olivat huomattavan matalia verrattuna aiempiin Varsinais-Suomen seudulla ja Saaristomerellä tehtyihin tutkimuksiin. Peurojen ja kauriiden esiintyminen oli jätösten määrän perusteella korkeampia ruokintapaikkojen kuin kontrollipaikkojen läheisyydessä, kuten myös sisämaassa rannikkoalueisiin verrattuna. Jätösten määrällä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä puutiaisten määriin.

Matalien puutiaistiheyksien takia puutiaisnäytteiden määrä jäi hyvin pieneksi. Huomioitavaa kuitenkin on, että odotettua pienempi osuus puutiaisista kantoi Borrelia burgdorferi s.l. -ryhmän bakteereita. Tutkimusten tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että pelkästään peurojen ja kauriiden korkeat määrät eivät yksin riitä ylläpitämään runsasta puutiaispopulaatiota, vaan ylläpitoon vaaditaan myös runsaat kannat pienempiä isäntäeläimiä ja/tai muuten sopivat ympäristöolosuhteet. Jyrsijät ja linnut ovat pääasiallisia isäntiä Borrelia burgdorferi s.l. -ryhmän bakteereille, jolloin näiden isäntien vähäinen määrä alueella luultavasti näkyy paitsi matalina puutiaismäärinä, myös matalina borreliamäärinä.