Rikosten yksiköiminen lähisuhteessa tehtävissä pahoinpitelyrikoksissa
Ladataan...
853.93 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rikosten yksiköiminen lähisuhteessa tehtävissä
pahoinpitelyrikoksissa. Tutkimuskysymys on se, miten lähisuhdeväkivallan
erityispiirteet vaikuttavat lähisuhteessa tehtävien pahoinpitelyrikosten yksiköimiseen.
Yksiköimisen kannalta keskeisimpiä näistä erityispiirteistä ovat väkivallan jatkuvuus ja
siihen liittyvä tekojen heikko yksilöitävyys.
Tutkielma on rikoslainopillinen tutkimus. Pääpaino on tulkitsemisessa ja siten
käytännöllisessä lainopissa, ja tutkielmassa pyritään antamaan tulkintasuositus siitä,
miten lähisuhteessa tehtävät pahoinpitelyrikokset tulisi yksiköidä.
Tutkimuskysymykseen vastataan virallislähteiden, oikeuskirjallisuuden ja
oikeuskäytännön avulla. Oikeuskirjallisuudesta keskeisiä lähteitä ovat yksiköimistä
käsittelevät teokset kuten Koskisen Yksitekoisesta rikosten yhtymisestä erityisesti
silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurenssin erottelua (1973) ja Koposen artikkelit Teon
identiteetistä rikos- ja prosessioikeudessa (2015) ja Yksi vai useita rikoksia – rikosten
yhtymisestä (2015) sekä yleiset rikosoikeudelliset teokset kuten Tapanin, Tolvasen ja
Hyttisen Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi (2019) ja Korkka-Knutsin, Heleniuksen
ja Fränden Yleinen rikosoikeus (2020). Oikeuskäytäntö koostuu pääasiassa korkeimman
oikeuden rikosten yksiköimistä koskevista ratkaisuista sekä hovioikeuksien ratkaisuista,
jotka koskevat toistuvaa väkivaltaa sisältäviä lähisuhteessa tehtyjä pahoinpitelyrikoksia.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä
kehittynyt luonnollinen katsontakanta soveltuu hyvin huonosti lähisuhteessa tehtävien
pahoinpitelyrikosten yksiköimiseen. Oikeuskirjallisuudessa vallitseva kanta onkin, että
lähisuhteessa tehdyt pahoinpitelyrikokset voidaan yleensä yksiköidä laajasti. Perusteena
ovat niin sanotut reaaliset argumentit eli tekojen heikko yksilöitävyys. Oikeuskäytäntö
taas on hajanaisempaa. Tutkielman hovioikeusaineiston niissä ratkaisuissa, joissa
yksiköimistä on käsitelty, on argumentoitu luonnollisella katsontakannalla, mutta osassa
ratkaisuista yksiköiminen on kuitenkin perustunut pääasiassa reaalisiin argumentteihin.
Lähisuhdeväkivallan erityispiirteisiin kuuluva jatkuvuus tulisi tunnistaa
oikeuskäytännössä paremmin, ja yksiköimisen näkökulmasta se merkitsee sitä, että
heikosti yksilöitävissä olevat teot tulisi yleensä yksiköidä laajasti yhdeksi rikokseksi.