Kansallinen turvallisuus kiinteistöjen vaihdantaa ja omistamista rajoittavana tekijänä

Abstract

Kansallisen turvallisuuden käsitettä käytetään monitieteisesti ja usealla eri lainsäädännön alalla. Vuoden 2020 alussa voimaan saatettiin säädöspaketti, jonka tavoitteena oli luoda viranomaisille käyttöön sellainen keinovalikoima, jolla voitaisiin puuttua Suomen kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistönomistukseen. Tutkimuksen kannalta merkityksellisimmät lait säädöspaketista ovat laki eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta sekä laki valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla. Tämä johtuu siitä, että kyseisiin lakeihin tehtiin vuonna 2022 lakimuutokset, joiden myötä kansallisen turvallisuuden käsite sisällytettiin niiden lakitekstiin ja soveltamisalaan. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia lainopillisin menetelmin eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta annetun lain 5 §:ssä ja valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla annetun lain 1 §:n kansallisen turvallisuuden uhkan käsitettä ja tarkastella, millaisissa soveltamistilanteissa kansallisen turvallisuuden uhka voisi olla siinä määrin käsillä, että kiinteistön hankintaa tai omistamista voidaan edellä mainittujen säännösten perusteella rajoittaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa sekä lainsoveltajalle että myös lainkäytön kohteelle, eli kiinteistön omistajalle. Lainopillisista menetelmistä käytetään erityisesti historiallista, sanamuodon mukaista ja systemaattista tulkintaa. Tärkeässä asemassa lähdeaineistossa on lainsäätäjän tarkoitusta etsiessä lain esityöt sekä muut virallisaineistot. Kansallisen turvallisuuden käsitteen yleiskielellistä merkitystä tutkiessa perehdytään soveltuvin osin monitieteelliseen kirjallisuuteen ja käsitteen oikeudellista merkitystä systematisoidessa hyödynnetään myös muiden oikeudenalojen oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa havaitaan, että käsitteen käyttö on yleistynyt ja sen merkityssisältö on sekä ajassa että paikassa muuttuva. Kansallisen turvallisuuden käsitteen voidaan siitä huolimatta todeta sisältävän tiettyjä pysyviä elementtejä, kuten valtion suvereenisuus ja muut ydinarvot sekä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaaminen. Joka tapauksessa arvioitaessa kiinteistön hankinnan ja omistamisen muodostamaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle, kyse näyttäisi olevan kokonaisharkinnasta. Tietyillä kiinteistön sijaintiin ja kiinteistön omistajaan liittyvillä seikoilla voidaan kuitenkin havaita olevan erityistä painoarvoa soveltamiskäytännössä. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi kiinteistön sijainti kriittisen infrastruktuurin lähistöllä tai kiinteistön omistajan henkilökohtaiset suhteet.