Ympäristöväittämien oikeudellinen kehys muutoksessa – kohti ennakkotodentamista vai lisääntyvää sääntelyhaastetta?
Ladataan...
1.56 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset4
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee ympäristöväittämien oikeudellisen kehyksen muutosta ja viherpesun torjuntaa Euroopan unionissa sekä Suomessa. Tutkimuskohteena ovat erityisesti vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi sekä viherväitteitä koskeva direktiiviehdotus, ja tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten nämä uudistukset muuttavat ympäristömarkkinoinnin kansallista sääntelyä sekä millaiseksi tuleva oikeustila on muodostumassa. Tutkielman päämetodina on lainoppi, johon kytkeytyy arviointitutkimuksellinen tiedonintressi. Tarkastelu perustuu EU-direktiiveihin, kuluttajansuojalakiin, lainvalmisteluaineistoon, oikeuskäytäntöön sekä ympäristöväittämien käytöstä annettuihin soft law -ohjeistuksiin.
Tutkielman mukaan ympäristöväittämiä on kansallisesti arvioitu UCP-direktiivillä voimaansaatetun kuluttajansuojalain 2:6–7 yleisten harhaanjohtavuusnormien perusteella, mikä on johtanut epäyhdenmukaiseen ja korostetun tapauskohtaiseen oikeustilaan. Koska ympäristöväittämiä koskeva erityislainsäädäntö on puuttunut, erilaisilla soft law - ohjeistuksilla ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännöllä on ollut keskeinen merkitys muun muassa elinkeinonharjoittajien näyttövelvollisuuden määrittelyssä.
Jo voimaan tullut vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi tehostaa viherpesun torjuntaa erityisesti laajentamalla mustaa listaa kieltäen suoraan esimerkiksi itsesertifiointiin perustuvat kestävyysmerkit ja täsmentämättömät, yleiset ympäristöväittämät. Tätä kokonaisuutta on tarkoitus täydentää viherväitteitä koskevalla direktiivillä, joka asettaisi vähimmäisvaatimukset nimenomaisten ympäristöväittämien perustelemiselle, esittämiselle sekä todentamiselle. Sääntelykokonaisuuteen liittyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta, sillä viherväitteitä koskevan direktiiviehdotuksen lainsäädäntöprosessi on tällä hetkellä pysähtynyt poliittisen vastustuksen ja hallinnollisen taakan keventämistavoitteiden vuoksi.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että vaikka sääntelyuudistukset luovat aiempaa vahvemmat oikeudelliset edellytykset puuttua viherpesuun, ne eivät yksin riitä poistamaan ilmiötä. Sääntelyn tehokkuus riippuu keskeisesti poliittisesta tuesta, valvontaviranomaisten resursseista ja asiantuntemuksesta sekä kansallisen täytäntöönpanon toimivuudesta. Lisäksi sääntelyyn liittyy riskejä, kuten greenhushing-ilmiön lisääntyminen ja siitä johtuva yritysten investointihalukkuuden heikentyminen. Tutkielmassa esitetään, että sääntelyn ohella tarvitaan myös yrityskulttuurin muutosta ja kuluttajien kriittisyyden vahvistamista, jotta viherpesuun voidaan puuttua tehokkaasti. Kokonaisuutena sääntelykehitys osoittaa kuitenkin siirtymää kohti oikeudellisesti sitovampaa, harmonisoidumpaa ja ennakollisempaa järjestelmää, joka muodostaa perustan luotettavammalle ympäristömarkkinoinnille.