Työkyvytön vai työkykyinen – Vakuutuslääkärijärjestelmän vaikutus työkyvyttömyyseläkepäätöksen hakijan oikeusturvan toteutumiseen

Abstract

Pro gradu –tutkielman tarkoituksena on selvittää millainen vaikutus vakuutuslääkärijärjestelmällä on työkyvyttömyyseläkepäätöksen hakijan oikeusturvan toteutumiseen. Suomessa työkyvyttömyyseläkkeistä hylätään noin 25-30 prosenttia, jolloin osa työkyvyttömiksi itsensä kokevat henkilöt todetaankin työkykyisiksi työkyvyttömyyseläkeprosessissa. Jotta työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, on hakijalla oltava lääketieteellisesti todettu sairaus, vika tai vamma. Vakuutuslääkärit ovat merkittävässä osassa työkyvyttömyyseläkeratkaisun tekemisessä, joten heidän päätöksensä ja sen taustalla olevat seikat joutuvat usein kyseenalaistettavaksi.

Tutkielman metodi on oikeusdogmattinen. Tutkielmassa esitellään Suomessa käytössä olevan työkyvyttömyyseläke- ja vakuutuslääkärijärjestelmän sekä oikeusturvan elementtejä ja millaisia kriteerejä lainsäädäntö asettaa työkyvyttömyyden arviointiin. Suomessa on useita erilaisia työkyvyttömyyden määritelmiä eri laeissa, mikä hankaloittaa asiantuntijoiden työtä ja saattaa aiheuttaa hämmennystä eläkkeenhakijoissa. Työkyvyttömyyseläke on lakisääteinen vakuutus, joten yksityiset eläkelaitokset käyttävät julkista valtaa antaessaan työkyvyttömyyseläkepäätöksiä.

Vakuutuslääkärit toimivat eläkelaitoksissa osana moniammatillista työtiimiä. Vakuutuslääkäri ei tapaa eläkkeenhakijaa henkilökohtaisesti, vaan arvioi hänen työkyvyttömyyttään hoitavan lääkärin tekemän lausunnon perusteella. Hoitava lääkärillä onkin merkittävä rooli työkyvyttömyyseläkkeen hakijan työkyvyn arvioinnissa. Eläkelaitoksen antamasta työkyvyttömyyseläkepäätöksestä voi valittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja sen antamasta päätöksestä edelleen vakuutusoikeuteen. Muutoksenhakuasteissa vakuutuslääkärit toimivat pääsääntöisesti sivutoimisina tuomioistuimen jäseninä.

Tutkielmassa tarkastellaan työkyvyttömyyseläkkeen hakijan oikeusturvan toteutumista erityisesti päätösten perustelemisen, käsittelyn julkisuuden, puolueettomuuden ja tasapuolisuuden sekä muutoksenhaun näkökulmista. Ratkaisukeinoina oikeusturvan parantamiseksi esitetään esimerkiksi erityisesti objektiivisen puolueettomuuden varmistamista avoimuutta lisäämällä ja hakijoiden riittävää informoimista prosessin kaikissa vaiheissa. Myös päätöksen laadukkaisiin perusteluihin on kiinnitettävä huomiota ja mahdollisuuksien mukaan hakijalle olisi annettava mahdollisuus keskustella saamansa päätöksen lääketieteellisistä perusteista. Eräiden muiden maiden järjestelmistä voisi ottaa mallia riippumattoman vakuutuslääkäri-instituution perustamiseen ja erityisten työkyvyttömyyttä kuvaavien kriteeristöjen luomiseen, jolloin kaikki hakijat arvioitaisiin samalla tavalla. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, joten tärkeää on, että myös työkyvyttömyyseläkeprosessi täyttää lain edellyttämät vaatimukset.