Pyöräbaanat ja kaupunkitilan muutos : Tapaustutkimus Oulun Nallibaanasta

Abstract

Kestävän liikkumisen edistäminen on tuonut pyöräbaanat kaupunkeihin. Kaupungit panostavat pyöräilyinfraan kehittääkseen pyöräilyä ja vastatakseen hiilineutraaliustavoitteisiin. Vuoden 2026 Oulun kaupunkistrategiaan on kirjattu, että kaupunki kasvattaa ympäristöystävällisiä liikkumismuotoja, joihin pyöräily kuuluu. Tällä hetkellä Ouluun on rakennettu 19 kilometriä pyöräbaanaa ja tarkoituksena on vuoteen 2030 mennessä rakennuttaa yhteensä 11 pyöräbaanaa, joiden yhteispituus on 76 kilometriä. Kaupunkiympäristö on muuttunut kautta aikojen uusien virtausten, tyylisuuntien ja tarpeiden mukaisesti. Pyöräbaanojen aiheuttamat kaupunkiympäristön muutokset ovat herättäneet tunteita ja synnyttäneet keskusteluja kaupunkilaisten keskuudessa. Näitä keskusteluja käydään sekä sosiaalisen median alustoilla että paikallisten lehtien mielipidepalstoilla. Innostukseni tähän tutkimusaiheeseen lähti keskusteluista, joita käydään pyöräbaanoista. Lisäksi olen ollut mukana suunnittelemassa pyöräbaanan ympäristöä, ja jo tuolloin kritisoin pyöräbaanojen suunnittelua, joka ajoi lähes autoliikennemäisiin ratkaisuihin – leveyden, laajojen pientareiden ja suorien osuuksien osalta – baanan varrella olevan kaupunkiympäristön kustannuksella. Kaupunkitilan käytöstä ja muutoksista kaupungeilla on valta ja vastuu, ja näin ollen myös vastuu hyvän kaupunkiympäristön suunnittelusta. Tutkimukseni tarkastelukohteena on, miten kaupunkiympäristö ja kaupunkikuva ovat muuttuneet kaupunkilaisten mielestä. Rajasin tutkimukseni käsittelemään eri metodeilla hankkimiani mielipiteitä, jotka koskivat Oulussa sijaitsevaa Nallibaanaa. Nallibaana on Oulun torikadulta, Pikisaaren läpi Nallikariin suunniteltu baana, jonka ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 2024. Teoriaosuudessa esittelen humanistisen kaupunkitutkimuksen ja tanskalaisen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Jan Gehlin tutkimuksia ihmislähtöisestä kaupunkisuunnittelusta. Hänen ajatuksensa ihmisten mittakaavaisesta kaupungista kulkee läpi työni taustalla, ja peilaan viihtyisän kaupunkitilan määritelmiä omiin tutkimustuloksiini. Tutkimusaineisto on tuotettu monimenetelmällisesti havainnoinnin, mielipidepalstan kommenttien ja kyselylomakkeen avulla. Koska aineisto koostui sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta aineistosta, sen analysoinnissa käytettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa laadullinen aineisto analysoitiin teoriapohjaisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn avulla, ja kvantitatiivinen aineisto kuvailevin menetelmin, jossa apuna toimi prosenttijakaumat ja taulukot. Lopussa integroin tulokset ja peilasin niitä toisiinsa. Sisällönanalyysissa tavoitteena oli saada selville kaupunkilaisten mielipiteen hyvästä pyöräily-ympäristöstä, ja miten he näkevät pyöräbaanan aiheuttaman kaupunkikuvan ja kaupunkitilan muutoksen. Sisällönanalyysissa selvisi, että mieluisassa pyöräily-ympäristössä arvostetaan puustoista ja mutkittelevaa reittiä, joka on turvallinen. Tärkeänä pidetään isojen puiden säilyttämistä ja ihmisen mittakaavaista reittiä. Nallibaanan myötä kaupunkitila ja kaupunkikuva ovat muuttuneet. Hitaampi kulkemistapa ja tärkeä näköalapaikka on menetetty. Kvantitatiivisen aineiston perusteella pyöräbaanat nähdään positiivisessa valossa: turvallisina ja toivottuina reitteinä, joita toivotaan lisää. Kvalitatiivinen analyysi toi esille kaupunkilaisten huolen kaupunkitilan muuttumisesta autoilukaupungin suuntaan. Pelättiin, että liikennesuunnittelijat suunnittelevat baanoja samoin kuin autoteitä, jolloin ihmisten näkökulma, viihtyvyys, turvallisuus ja erityisesti kävelijät unohdetaan. Kaupunkilaisten ympäristösuhde näyttäytyy mielipiteiden ja kyselyn pohjilta syvällisenä, vaikkakaan barrikadeille ei ole lähdetty.