Hengellisyyden rakentuminen Charles Eastmanin kirjallisessa tuotannossa 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun Yhdysvalloissa ja Kanadassa

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani, miten Charles Eastmanin hengellisyys rakentui tämän kir-joissa Indian Boyhood (1902), The Soul of the Indian (1911) ja From the Deep Woods to Civilization (1916) 1800-luvun jälkipuolella ja 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Eastman oli lääkäriksi kouluttautunut dakota, joka tuli tunnetuksi kirjailijana ja vaikuttajana. Hän eli lapsuutensa perinteisessä dakota-yhteisössään, mutta muutti Yhdysvaltoihin isänsä kanssa ollessaan 15-vuotias, jolloin kääntyi kristinuskoon. Työssäni hengellisyyden tarkastelu koostuu kahdesta näkökulmasta: dakota-uskonnollisuudesta ja kristinuskosta. 1800-luvun jälkipuolisko ja 1900-luvun alku olivat Yhdysvalloissa edistyksen aikaa. Teollisuus, kaupungistuminen ja edistyksellisyys määrittivät vuosisadan vaihdetta. Edistyksellisyyden vastapainona oli kuitenkin esiteollisen ajan kaipaus. Alkuperäiskansoille erityisesti 1800-luvun loppupuoli näyttäytyi intiaanipolitiikan vaiheiden, assimilaation eli vallitsevaan yhdysvaltalaiseen kulttuuriin sulauttamiseen pyrkimisen ja reservaatteihin saamisen kontekstissa. Protestantismi määritti ajan Yhdysvaltoja. Charles Eastman eli näiden moninaisten vaiheiden aikana. Eastmanin hengellisyys rakentui dakota-uskonnollisuuden perusteille. Muutettuaan Yhdysvaltoihin ja käännytty-ään kristinuskoon hän suhtautui siihen melko avoimesti ja näki sen ihanteenakin. Opiskeluajan jälkeen varhaisen työelämänsä aikaiset kokemukset kuitenkin muuttivat Eastmanin suhtautumista kristinuskoon. Myöhemmin hän näki myös sen toisen puolen, jolloin alkoi tukeutua jälleen enemmän lapsuutensa oppeihin ja pohtia kristinuskon ihannetta. Hänen pettymyksensä yhdysvaltalaiseen kulttuuriin ajoi hänet pohtimaan sitä ja tarkastelemaan kristinuskoa kriittisemmin. Hän ei kuitenkaan koskaan luopunut kristinuskon opeista, vaan oli ennemmin pettynyt sen harjoittajiin.