Sosiaalinen raportointi palvelujärjestelmän epäkohtien kuvaajana
853.96 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset19
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisessa raportoinnissa esiin nousevia palvelujärjestelmän epäkohtia sekä niiden suhdetta laajempiin sosiaalipoliittisiin muutoksiin. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia ongelmia sosiaalipalvelujärjestelmässä ilmenee työntekijöiden ruohonjuuritason havaintojen perusteella sekä miten nämä havainnot kytkeytyvät ajankohtaisiin muutoksiin, kuten hyvinvointialueuudistukseen ja sosiaaliturvan leikkauksiin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) millaisia palvelujärjestelmän epäkohtia sosiaalinen raportointi nostaa esiin? 2) miten ne suhteutuvat laajempiin sosiaalipoliittisiin muutostrendeihin, kuten julkisen talouden sopeutustoimiin ja hyvinvointialueuudistukseen?
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu rakenteellisen sosiaalityön, sosiaalipoliittisten muutostrendien sekä hyvinvointialuemuutosta käsittelevän kirjallisuuden varaan. Tarkastelussa hyödynnetään esimerkiksi uusliberalismia ja uuden julkisjohtamisen ajattelua koskevaa viitekehystä, joissa korostuvat julkisen sektorin tehostaminen, kustannustehokkuus ja palvelujen markkinoistuminen. Näiden kehityskulkujen nähdään vaikuttavan siihen, miten sosiaalipalveluja järjestetään ja millä tavoin ne vastaavat asiakkaiden tarpeisiin.
Tutkielma on laadullinen tutkimus ja aineistona toimii Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kerätyt sosiaaliset raportit aikaväliltä 2023–2025. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena aineistosta muodostettiin neljä pääteemaa: puutteellinen resursointi, palvelujen saavutettavuuden ja saatavuuden ongelmat, toimimattomat palveluketjut ja yhteistyön puute sekä alueellinen ja väestöryhmittäinen eriarvoisuus.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalisen raportoinnin kautta välittyy kuva kuormittuneesta palvelujärjestelmästä, jossa resurssien riittämättömyys, palvelujen rajautuminen sekä rakenteelliset epäselvyydet vaikeuttavat asiakkaiden oikea-aikaisen tuen saamista. Tulosten perusteella palvelujärjestelmässä korostuvat erityisesti ennaltaehkäisevien palvelujen puutteet, palvelujen pirstaleisuus sekä haasteet palvelujen yhteensovittamisessa. Lisäksi aineisto tuo esiin eriarvoisuutta eri väestöryhmien ja alueiden välillä.
Tuloksia voidaan tulkita suhteessa sosiaalipoliittisiin muutoksiin siten, että julkisen talouden sopeutustoimet ja palvelujärjestelmän tehostamiseen liittyvät tavoitteet voivat heijastua palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Hyvinvointialueuudistus puolestaan näyttäytyy aineiston valossa keskeneräisenä muutoksena, jossa integraation tavoitteet eivät kaikilta osin toteudu käytännön työssä. Tutkimus osoittaa, että sosiaalinen raportointi voi toimia tärkeänä välineenä tuoda esiin palvelujärjestelmän rakenteellisia ongelmia ja välittää tietoa päätöksenteon tueksi.